kääpiösnautseri

kääpiösnautseri

tiistai 23. helmikuuta 2016

Aivan tyhmä talvirieha

Hollolassa oli joku ihmeen talvirieha minne kauhealla
tohinalla lähdettiin. Varmaan parhaansa yrittivät, mutta
näin koiran näkökulmasta ei kovin hääppönen tapahtuma.


Shettiksiä oli kolmin kappalein mutta arvatkaa vaan,
päästinkö Oton kanssa ratsaille... No ei tod.


Ihmiset valittivat että ei ole oikein kunnolla makkarat
vielä paistuneet. Niitä sitten odoteltiin. En ymmärrä
noiden makkaroiden päälle... En ole ikinä maistanut
enkä tule kuulemma ikinä maistamaankaan. Ihan hyvä,
pysyy linjat kunnossa. Otto sai pienen palan kun 
luulivat etten huomaa...


Oli arvontaa ja moottorikelkkailua ja kaikkea muuta
epäkiinnostavaa. Aikani kuluksi vähän räksytin, mutta
ei siitäkään kovin pitkään viihdykkeeksi ollut.


Onneksi lähdettiin Messilään! Vaikka ei saatu vapaana
juoksennella, päästiin napakelkkaan. Se on semmoinen
missä mies huutaa: "en jaksa, en jaksa!" ja nainen kiljuu
"Iiiiik, ei niin kovaa!" Tää oli hyvä.


Ottokin pääsi! Sama kiljuminen jatkui.


Tuolla taustalla häämöttää Enonsaari. Säikähdettiin
Oton kanssa että sinne asti pitää kävellä. Matkaa olisi
ollut sellaiset 2 km, mikä kuitenkin koiran kilometreissä
on n. 7,5 km. Nopeasti ynnäten olisimme Oton kanssa
juoksennelleet tuollaiset 15 km tällä reissulla, mutta 
onneksi porukka hyytyi, ja käännyttiin takaisin 
rantaan puolessa välissä. Tämä matematiikka perustuu
siksakin juoksemiseen, jota tekniikkaa suosittelen
lämpimästi myös teille ihmisille...


Otto se jaksaa noiden lumipallojen kanssa puljata.


Autolla päästiin kotiin ja siellä sitten nukuttiin -
ihan melkein seuraavaan aamuun asti.

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi!