Korvapunkkeja!

Fanni oli rapsutellut korviaan jo aikamoisen tovin. Ihan

viikkokaupalla. Minä ajattelin että karvat ne siellä korvassa

kutittavat ja kyllä niitä sitten nypittiin ihan olan takaa.

Kun illalla otin jalkalampun sohvan viereen, Fanni tiesi jo

mitä tuleman pitää, mutta liikuttavan kiltisti se aina tuli syliin

ja alistui karvojen nyppimiseen.

Korvien kutina aiheutti myös yllättävän meluhaitan:

tomera korvantaustan rapsutus aiheuttaa tietysti sen, että jalka

rummuttaa lattiaa. Ja kun jalka rummuttaa laminaattilattiaa, 

efekti on moninkertainen. Miesparka heräsi joka aamu tähän

rumpusooloon aina kuuden jälkeen kun me 

Fannin kanssa heräillään.

Päätettiin sitten lähteä eläinlääkärin juttusille. Ehkä mies oli

oikeassa, on kyse muustakin kuin vain korvakarvoista.

Odottavan aika on pitkä.

Tutkimusmatkailua odotellessa.

Vaakaan mentiin tietysti myös. Aina ne kuitenkin sitä painoa lääkärissä kysyvät, 

ei tarvitse erikseen vaakaan lähteä. Paino ei lisäänny enää entiseen tahtiin. 

Fanni täyttää viikon päästä 6 kk, eli taitaa jäädä meidän tyttö 

kohtuullisen pieneksi.

Mitäs siellä nurkan takana tapahtuu? Kuulimme huhun, että eläin-

lääkäriasemalla on hoitaja, joka haluaa olla AINA mukana kun

taloon tuodaan snautsereita, olivatpa minkä kokoisia, ikäisiä 

tai värisiä tahansa. Koska se tulee?

Uusi paras kaveri!

No pusi, pusi :)

Korvia tiirailtiin, tutkittiin ja puhdistettiin. pumpulipuikkoon

otettiin näyte ja punkinkakkaahan se oli. Korvat huuhdeltiin

huolellisesti, laitettiin tipat ja niskaan vielä loishäätö.

Se siitä karvojennyppimishommasta oli hyötynä, vaikka ei

niin kivaa ollutkaan, että Fanni suhtautui hyvin rauhallisesti

näihin toimenpiteisiin. Yksi repsottava maitohammaskin

nyppäistiin pois samoilla lämpimillä.

Lähtiäisiksi mamma sai vielä ohjeistuksen räksyttäjän

hillitsemiseen. "Kyllä näiden käppänöitten kanssa pitää

olla hieman jämäkämpi kuin monien muiden rotujen kanssa."

Ollaan oltu nyt jämäkämpiä, 

ei haluta "kulmakunnan kauhuräksyttäjää"...

Vähän nolottaa ja surettaakin että odottelin ihan turhaan niin pitkään 

ennen kuin otin selville mikä korvissa oikeasti vaivaa ja hain 

Fannille lääkkeet. Olen aikanaan aiheesta kirjoitellutkin tuonne 

lemmikille.comin artikkeleihin, sieltä voi lukea lisää:

Kissan ja koiran korvavaivat

Kutina loppui jo samana iltana, rauha maassa ja kaikilla hyvä mieli.

P.S. Kun päästiin kotiin, ilmoitin korvapunkeista kasvattajalle ja

sellaisille koirakaverien omistajille, joiden kanssa Fanni on ollut

läheisissä tekemisissä. Lelut ja pedit menivät pesuun. Saattoi

olla hätävarjelun liioittelua, mutta joutihan nuo pestä muutenkin...