Nukutaanko yksin vai yhdessä?

Pienen, ihanan karvapallon ottaminen kainaloon on niin houkuttelevaa. Mikäs sen suloisempaa kuin tuhiseva koira siinä vierellä, pää yhteisellä tyynyllä. Tai jalkoja lämmittämässä...

kuvalähde www.reddit.com

Mutta - kannattaa ehkä kuitenkin miettiä seuraavat asiat ennen kuin ottaa sen nappisilmäisen hurmurin sänkyynsä:

• Minkä kokoinen koira on aikuisena? Pentu sängyssä on ihan ihana, mutta 50 kg rotjake ei välttämättä...
• Haluatko kuraisen ja märän koiran lakanoihisi peuhaamaan? Onko eteisestä suora, esteetön yhteys makuuhuoneeseen?
• Lähteekö koirasta paljon karvaa? Onko ihan ok että sänkysi on täynnä koirankarvoja? Ehkä karvaa ei lähde juuri nyt, mutta viimeistään ensi keväänä...
• Saako koira tulla sänkyyn AINA, kaikissa olosuhteissa? 
• Jos olet sinkku, onko koira omistushaluinen? Päästääkö se sänkyyn muita itsensä ja sinun lisäksi?

www.huffingtonpost.com

Helpointa molemmille on jos sänkyasiat ovat simppelisti joko kyllä tai ei. 

Turvallisuutta kannattaa miettiä myös ainakin kahdelta kantilta:

• Pennun turvallisuus: Pentu on vielä kömpelö, se ei ehkä pääse turvallisesti sänkyyn tai sängystä pois. Myös sängyltä tai sohvalta putoaminen voi olla kohtalokasta.

• Perheen lasten turvallisuus: Peittojen ja tyynyjen seassa uinuva koira saattaa säikähtää sänkyynsä kömpivää lasta pahan päiväisesti ja kumpaa tahansa voi sattua... Lapset eivät saisi koskaan nukkua koiran kanssa. Se voi olla vaarallista ja ainakin se on epähygieenistä.

www.petluxecincinnati.com

Jos koira saa nukkua sohvalla tai sängyssä, se on pystyttävä myös komentamaan niiltä pois. Jos koirarotu on hyvin vahvatahtoinen, ei kannata ehkäpä edes ottaa riskiä. Jotkut koirat pitävät saavutetuista eduista kiinni kynsin ja hampain - kirjaimellisesti.

Jos haluat nukkua koirasi kanssa, hyväksyt ehkä hiekanmurut ja karvat lakanoillasi, niin

mikäpäs siinä! Ei siitä haittaakaan ole, päin vastoin - se saatta olla hyvinkin mukavaa.

Jokainen tyylillään ja tavallaan.

Meillä tilanne on nyt tämä (sohvalla nukkumisen osalta):

Siihen johti tämä...

No, ei siinä mitään. Minua ei käppänä sohvalla haittaa, mutta mies oli alun perin sitä mieltä
että koiria ei sohvalle kaivata. Viettäessään keskenään "isä-tytär" -viikonloppua, oli kuitenkin
tullut toisiin aatoksiin: "kun mä oikein ajattelin sitä asiaa, niin tulin siihen lopputulokseen,
että siksihän tuollaisia pieniä koiria hommataan, että niitä voi sitten kivasti pitää tuossa
mahan päällä köllöttämässä".

Olen absoluuttisesti samaa mieltä.
(Mutta sänkyyn ei heru lupaa - siitä olen ihan varma ja samaa mieltä)

Pentu on helppo opettaa talon tavoille, aikuisen koiran käytöksen muuttaminen on aina 

haasteellista ja saattaa vaatia paljonkin työtä.

Turvallisia ja hyviä unia kaikille!

Kulttuuria koirillekin!

Fanni -parka. 

Sitä raahataan ties minne. Autolla rytyytetään pitkin hiekkateitä. Se on "työmatka". 

Välillä käydään katsomassa kirkuvaa pikkuihmistä.  Se on "lapsenlapsi".

Sitten mennään jonnekin, missä saa nukkua koko ajan turvallisessa sylissä ja 

rapsutuksia tulee niin että melkein karvat lähtevät. Ne ovat "illlalliset".

Mutta kaiken huippu oli tämä: retki Heinolaan! Kahdeksanviikkoinen pentu herätti suurta ihastusta Virtasen Kenkähallissa. Ei oikein tiedetty, kummat olivat ihanempia, kengät vai koira. Emäntää kierrätettiin hyllyjen välissä ja välillä käytiin rapsuttelemassa koiraa. No, mikäs siinä.

Sitten mentiin museoon. Museo ei ollut auki ihan vielä, ehdittiin hieman lenkkeillä pihalla.

Museossa oli esillä tutun taiteilijan, Timo Jakolan, töitä. Nyt oli enimmäkseen

Helsingin maisemia, mutta olipa Lahden jouluinen torikin.

Ihmisten käydessä nauttimassa ruumiin ravintoa, pikkuinen Fanni otti 

autossa tunnin tirsat. Välillä hiivittiin varovasti katsomaan että kaikki 

on ok. Tällä viikolla pennun pitäisi pärjätä itsekseen kolme tuntia:

minä olen rakentamassa messuosastoa Helsinki International Horse Showssa ja

mies on kokouksessa. Toivottavasti menee hyvin!

Nappisilmät

Anna namupala.... ihan pieni juustonökäre edes...

Mä haluaisin just nyt että rapsutat mua...

Sohvalle ja syliin... Mä niin haluaisin sohvalle ja syliin, 

oon täällä ihan yksin, kylmissäni...

Ottaisit nyt sänkyyn...

Mä haluan leikkiä NYT!

Niinpä... Kosteat nappisilmät tuijottavat suloisesta pennun naamasta. Milloin

mitäkin vailla. Ja mikä on oikea vastaus näihin kaikkiin anoviin katseisiin?

EI. EI NYT.

Aina ja johdonmukaisesti.

Jos et halua, että koirasi aikuisena määrää huushollissa tahdin, älä anna sen määrätä

sitä pentunakaan. Sitäpaitsi: koirasi on onnellisempi kun sillä on oma jämäkkä,

johdonmukainen, reilu ja turvallinen laumanjohtaja.

Koiranpentu ei suutu tai loukkaannu vaikka kieltäydytkin sen pyynnöistä. Se kokeilee -

ihan kuten ihmislapsetkin. Se on onnellisempi ja tyytyväisempi kun sinä kerrot milloin

rapsutellaan ja leikitään. Siinä, että herkkupalat täytyy ansaita, ei ole mitään väärää.

Anna koiran tulla sänkyyn ja sohvalle pentuna VAIN jos se on sallittua aikanaan sille 

aikuisellekin koiralle. 

Ilta-Lehdestä luettua:

"Kotiin tulee uusi koira. Se on pieni, ja niin ihana! Haluan pallutella sitä ikuisesti, 

nukkua sen vieressä ja saa se sohvallekin tulla, vähän vain, 

kun aluksi sen on niin paha mielikin...

Niin. Ja pian pieni vauva onkin koko perhettä ärsyttävä aikuinen.

– Yleisin virhe pennun kanssa on, että sille annetaan liikaa vapauksia liian pian, 

Victoria Stilwell kuvaa.

– Kuin saisit vauvan, ja antaisit sen tehdä mitä vain: ole ilman vaippaa, kakkaa, minne haluat, syö johtoja ja pistä sormesi pistorasiaan! Et toimisi näin lapsen kanssa, joten älä toimi näin koiranpennunkaan kanssa."

Juuri kotiin tullut pentu oppii kaiken melko helposti. Myös ne huonot asiat ja tavat.

Leikkien opetellaan hyvät asiat, huonot jutut jätetään huomiotta ja koitetaan vahvistaa

parempia. Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta - sitä toivon itselle ja sitä toivotan

teille muille tuoreille koiranomistajille!

Töissä. Yksin olemista ja puheen ymmärtämistä

On ihan mahtavaa, että voimme ottaa Fannin mukaan töihin. Se säästää monelta 

järjestelyltä, huolelta, koiran itkulta ja varmasti joiltakin vahingoiltakin.

Arkisin Fanni viettää päivänsä siis "töissä". Niin sanon sille, kun lähdetään yhdessä aamulla: "mennään autoon" ja "mennään töihin". Sanon tämän kaiken noin sata kertaa -
toiveena on, että koira oppii ymmärtämään puhetta...
Pissalla ollessa hoetaan "pissa, pissa" ja jos odotettavissa on isompaa tavaraa, hoetaan
"kakka, kakka". Tästä saattaa olla iloa aamulenkillä kun ulkona on 35 astetta pakkasta:
"Teeppäs nyt pissa ja kakka että päästään takaisin sisälle!"

Toimistomme on rauhallinen, eikä täällä yläkerrassa ole muita meidän, minun,
mieheni ja Fannin lisäksi. Kun vie lemmikin työpaikalle on tietysti varmistuttava
siitä, että lemmikki ei häiritse ketään, että se saa olla halutessaan rauhassa ja
että se ei ole vaaraksi muille tai itselleen.

Työpisteeni on erotettu sermeillä ja lasiovella, tilaa on n. 9 m2 viettää päivää ja
kaikki johdot ovat korkealla. Voin jättää neidin turvallisin mielin vaikka yksin
siksi aikaa kun käyn varstolla tms. Maanantaina kokeiltiin käydä ruokatunnilla niin
että Fanni jäi nukkumaan pöydän alle. Allakerran kollega kuulosteli tilannetta ja
hänet oli valtuutettu tarvittaessa ryhtymään seuramieheksi, jos alkaisi itkua kuulua.
Kolme varttia oltiin pois - ei pihaustakaan.

Fanni sanoisi varmaan, että töissä on parasta nukkuminen. Kyhäsin pahvilaatikosta
tällaisen väliaikaiskopin. Turhaan. Mamman tuolin alla on kivempaa.

Toiseksi parasta on tietysti ruokatunti! Fanni syö tällä hetkellä kolme kertaa
päivässä. Töissä syödään nappuloita, kotona tarjolla on muutakin.

Kolmanneksi parasta ovat pissa- ja leikkihetken pihalla. Pihaleluksi
löytyi varastolta oranssi ankka, joka passaa hyvin syksyiseen maisemaan.

Täällä töissä on helppo opettaa ja opetella olemaan yksin. On aivan luontevaa että
poistun koiran luota useita keretoja päivässä eri pituisiksi ajoiksi. Joskus se kuulee, että
olemme tuossa ihan muutaman metrin päässä, joskus se kuulee, että mennään kauemmas,
alakertaan asti. Koskaan ei olla kovin kauaa pois, lähtemisistä tai tulemisista ei tehdä
minkäänlaista numeroa. Kun poistun työpisteeltäni, en sano mitään, en edes vilkaise
koiraa. Kun tulen takaisin, sama juttu. Eipä tuota näytä minun tulemiseni ja menemiseni kiinnostavankaan.

Ulkona kakkapaikka haetaan jo näin kaukaa, hui!

Minkälaisia kokemuksia teillä on koirasta työpaikalla? Hyviä ja huonoja

kokemuksia kuulisimme mielellään!

Pennun tärkein paikka

Pieni pentu tarvitsee paljon lepoa ja rauhaa. Tärkein paikka onkin siis oma nukkumapaikka,

joka on ehdottomasti rauhoitettua aluetta: pentua ei saa häiritä silloin kun se nukkuu.

Meillä, tai siis pennulla, sattui käymään hyvä tuuri: alakerrassa on yksi huone tyhjillään

pois muuttaneen tyttären jäljiltä. Siitä piti tulla minulle kotitoimisto ja lauantaina sitä

ryhdyttiin tyhjentämään ajatuksena maalata seinät ja tuoda minun kalusteeni huoneeseen.

Pentuaitaus oli viritelty eteiseen portaiden alle ja se tuntui toisaalta ihan käypäseltä paikalta,

mutta tyhjää huonetta katsellessamme tulimme siihen tulokseen, että minun toimistoni saa

olla yläkerrassa vielä tovin ja pentu saa rauhallisen tilan, jossa yksinoloharjoituksetkin voi

aloittaa turvallisesti. 

Pentuaitauksessa oleskeleminen on ollut täysin vapaaehtoista nyt ensimmäisenä

viikonloppuna. Pentu tuntuu viihtyvän siellä ja säikähdyksen tullen koppaan on

hyvä kipittää turvaan.

Aitauksen nurkassa on vesikuppi ja valikoima leluja on tietysti aina tarjolla.

Huoneessa oli aiemmin musta Ikean karvalankamatto, johon Fanni kiintyi suuresti:

siinä oli mukava leikkiä ja ennen kaikkea sen reunoja ja hapsuja oli mukava järsiä.

Yksi paha varjopuoli oli myös se, että mustaa koiraa ei matosta erottanut...

Iso musta matto on nyt rullalla ja turvassa yläkerrassa, pentuaitauksessa on 

vieraskylppäristä lainattu samanlainen matto. Pienempi, hiekan värinen

matto ei ole investointina kovinkaan arvokas, Fannille sitäkin mieluisampi.

Kopassa on hyvä köllötellä ja nukkua päiväunetkin vaaleanpunaisessa valossa...

Valokuvan ottamisen jälkeen pentuaitaukseen viriteltiin kankaat estämään pennun

tuleminen pienojen välistä ulos. Syitä on kaksi:

1. Pentuaitaus ei aja asiaansa jos pentu pääsee sieltä pois

2. Se tärkeämpi: yhtenä päivänä pentu ei enää mahdukaan välistä ja jää

kiinni hartioista tai massusta. Jos joku on kotona, ei hätää, mutta jos pentu on 

yksin ja loukussa pitkään, voi käydä todella hullusti...

Ensimmäinen vuorokausi yhdessä

Perjantai-iltapäivänä lähdettiin ystävättären kanssa hakemaan pentua kotiin.

Ilma oli mitä kaunein ja ajelimmekin Saukkolaan Vihdin kumpuilevien, syys-

ayringon kultaamien maisemien halki. Pennunhakureissulla kaveri on tärkeä:

mukavinta on, jos pentu voi esimmäisen automatkansa viettää turvallisessa
sylissä. Ja on se hakijallekin mukavampaa. Automatkalla makusteltiin
nimivaihtoehtoja ja yksi nousi ylitse muiden. Mieheltä, joka joutui olemaan
töissä, hyväksyntä saatiin tekstiviestillä.

Siellä ne pennut myllersivät aitauksessaan. Arja pisti arvailemaan mikä pennuista

oli meidän. Pari arvausta meni väärin, mutta yksi istui ja napotti suoraan silmiin.

Sehän se oli.

Sitten kauhiasti nimiä papereihin, pikaiset ohjeistukset, nippu tärkeitä esitteitä

ja ohjeita, eläinlääkärin tarkastuspaperien läpikäynti, matolääke suuhun, viimeiset
poseeraukset asennossa, pentureppu selkään ja kohti uusia seikkailuita!

Matka meni hyvin. Pentu nukkui suurimman osan ajasta ja hereillä ollessaan

kiipesi vähän ylemmäs lipsimääm kaulaa ja leukaa. Ei tullut edes oksennusta.

Uudessa kodissa kaikki oli tietysti uutta ja outoa. Mutta ei tyttö pelännyt.

Vilisteli paikasta toiseen, lirautti pissat, söi iltapalaa hyvällä ruokahalulla

ja vierailulla piipahtaneisiin naapureihinkin pentu suhtautui hyvin.

Meillä on tapana juhlia isompia ja pienempiäkin asioita lasillisella kuohuviiniä.

Roosa nauha -päivänä uuteen kotiinsa tulleen pennun kunniaksi nautittiin siis

lasilliset kuohuvaa ja vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja.

Pienen, "ison asian" nimi on  Backout´s Elenia aka Fanni.

Ensimmäinen yö meni mainiosti. Kaikki talossa nukkuivat kuin tukit. Ensimmäisenä

heräsi Fanni puoli seitsemältä. Kainaloon vähäksi aikaa vielä jatkamaan unia ja sitten

aamupalalle ja ulkopissille.

Ensimmäinen aamiainen nautittiin sydämen muotoisesta posliinikupista:

Yrjölänpuuroa jossa raakaa jauhelihaa ja muutama nappula.

Päivän mittaan elämä pennun kanssa on alkanut järjestäytyä. Minun piti muuttaa

pois muuttaneen tyttären huone itselleni työhuoneeksi, mutta kun kalusteet oli kannettu

pois, hoksasin, että huoneesta tehdään "pentuhuone" muutamaksi ensimmäiseksi kuukaudeksi

ja minä pidän työhuoneen edelleen yläkerrassa (enkä tee siellä töitä...)

Siitä sitten seuraavassa postauksessa...

Enää yksi yö...

"Eeva-tohtori teki pikku visiitin (4h) meille, just starttasi kohti kotia. 

Pennut tarkastettiin, sirutettiin ja DNA-testattiin."

Kasvattajan Facebook-päivitys. Vastuullinen kasvattaja antaa eläinlääkärin

tarkastaa ja siruttaa pennut aina ennen luovutusta. DNA-testaus tehtiin tässä 

tapauksessa siksi, että on syytä epäillä, että asialla ovat olleet kaksi eri isää.

Onneksi molemmat isäehdokkaat ovat erinomaisia vaihtoehtoja, mitään 

järkyttävää vahinkoa ei siis ole tapahtunut, hieman ylimääräistä vaivaa vain.

Pentueesta on kotia vailla vielä kolme mustaa poikaa ja suolapippuri-tyttö

vailla sijoituskotia. Jos pentukuume vaivaa, kasvattajaan voi ottaa yhteyttä

vaikkapa Facebookin kautta: FaceBook / Arja Niemijärvi

Kuva Arja Niemujärvi

Eleniaa väsyttää niin että silmät pyörivät päässä!

Koska odottavan aika pitenee huomattavasti loppua kohden, olen jättänyt pentutarvikkeiden

hankkimisen näin ihan viimetinkaan. Kotona on perusjuttuja Pinnin jäljiltä, Ikean musta

Råttakin on ollut rottinkikorissa "taikakaluna" markkeeraamassa uutta pentua jo monen

kuukauden ajan. Hyvin tuntuvat taiat tepsivän.

Koska rottinkikorit ovat tuhoon tuomittuja ja vähän "epäterveellisiäkin" pennuille, 

kotona nukkuminen aloitetaan Planet Petin Blackie -pedissä, joka on pehmeä ja lämmin. 

Lisälämmikkeenä pedissä on fleece-huopa, joka on helppo jatkossa ottaa aina matkaan 

turvaa tuomaan.

Koirapyyhkeet - no, eivät välttämättömiä mutta otetaan testaukseen, 

syksyllä varmaan ihan käyttökelpoisia esim. autoon mennessä.

Panta ja talutin ovat tietysti tärkeät. Otin varastosta pienimmän pannan jonka löysin,

mutta taitaa sekin olla vielä aika iso. Yhden Hurtan heijastinpannan vien jo valmiiksi kotiin. 

Se on pehmeä, siinä on ihan hurjan hyvä heijastin ja se on tärkeää nyt syksyllä.

Pieni musta kuppi pienelle mustalle koiralle, vaaleanpunainen makuluu... 

Maistuu kuulemma vanilijalle, en ole maistanut. 

Sormihammasharjan ja silmäpyyhkeet nappasin matkaan siksi että tulisi aloitettua 

hoitorutiineihin totuttaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 

Vielä pissa-alustat ja pureskelunestospray, pari lelua ja pahvihylsyjä, palloa vaille 

ollaan vielä, mutta eiköhän sekin asia yhdellä pienellä

shoppauskierroksella saada kuntoon.

Tervetuloa kotiin, Elenia!

Se viimeinen niitti

 Jos on yhtään koirakuumeissaan, mitä ei kannata tehdä?

No ei kannata lähteä sellaiseen kyläpaikkaan, jossa hurmureita

on kolmin kappalein! Kyläily Pian luona tänä kesänä oli se

"viimeinen niitti".

Erityisesti tämä musta neitonen, Taini, sulatti sydämeni. 

Kumpi meistä nyt sitten näyttää rakastuneemmalta... Kyllä tuntui

kotoisalta pitää ihanaa, pörröistä, mustaa narttua sylissä. 

Piahan ryhtyi sitten hullua yllyttämään. 

Ei mennyt kauaakaan kun sain sen tekstiviestin,

 "Yhdelle koiratutulle syntynyt tänään kääpiön pennut. Musta narttu tullut ulos klo 10.08.",

ja niin ryhdyttiin pentua meille puuhaamaan. Nyt ollaan niin pitkällä, että takuumaksu on maksettu, perjantaina haetaan pentu

kotiin ja seuraavan kerran kun käydään kylässä Pian luona, tämä kolmikko saa

seurakseen yhden nuoren neidin. Ja arvatkaa kenestä tulee sylikummi?