Nappisilmät

Anna namupala.... ihan pieni juustonökäre edes...

Mä haluaisin just nyt että rapsutat mua...

Sohvalle ja syliin... Mä niin haluaisin sohvalle ja syliin, 

oon täällä ihan yksin, kylmissäni...

Ottaisit nyt sänkyyn...

Mä haluan leikkiä NYT!

Niinpä... Kosteat nappisilmät tuijottavat suloisesta pennun naamasta. Milloin

mitäkin vailla. Ja mikä on oikea vastaus näihin kaikkiin anoviin katseisiin?

EI. EI NYT.

Aina ja johdonmukaisesti.

Jos et halua, että koirasi aikuisena määrää huushollissa tahdin, älä anna sen määrätä

sitä pentunakaan. Sitäpaitsi: koirasi on onnellisempi kun sillä on oma jämäkkä,

johdonmukainen, reilu ja turvallinen laumanjohtaja.

Koiranpentu ei suutu tai loukkaannu vaikka kieltäydytkin sen pyynnöistä. Se kokeilee -

ihan kuten ihmislapsetkin. Se on onnellisempi ja tyytyväisempi kun sinä kerrot milloin

rapsutellaan ja leikitään. Siinä, että herkkupalat täytyy ansaita, ei ole mitään väärää.

Anna koiran tulla sänkyyn ja sohvalle pentuna VAIN jos se on sallittua aikanaan sille 

aikuisellekin koiralle. 

Ilta-Lehdestä luettua:

"Kotiin tulee uusi koira. Se on pieni, ja niin ihana! Haluan pallutella sitä ikuisesti, 

nukkua sen vieressä ja saa se sohvallekin tulla, vähän vain, 

kun aluksi sen on niin paha mielikin...

Niin. Ja pian pieni vauva onkin koko perhettä ärsyttävä aikuinen.

– Yleisin virhe pennun kanssa on, että sille annetaan liikaa vapauksia liian pian, 

Victoria Stilwell kuvaa.

– Kuin saisit vauvan, ja antaisit sen tehdä mitä vain: ole ilman vaippaa, kakkaa, minne haluat, syö johtoja ja pistä sormesi pistorasiaan! Et toimisi näin lapsen kanssa, joten älä toimi näin koiranpennunkaan kanssa."

Juuri kotiin tullut pentu oppii kaiken melko helposti. Myös ne huonot asiat ja tavat.

Leikkien opetellaan hyvät asiat, huonot jutut jätetään huomiotta ja koitetaan vahvistaa

parempia. Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta - sitä toivon itselle ja sitä toivotan

teille muille tuoreille koiranomistajille!