Pieni pentu tarvitsee paljon lepoa ja rauhaa. Tärkein paikka onkin siis oma nukkumapaikka,
joka on ehdottomasti rauhoitettua aluetta: pentua ei saa häiritä silloin kun se nukkuu.
Meillä, tai siis pennulla, sattui käymään hyvä tuuri: alakerrassa on yksi huone tyhjillään
pois muuttaneen tyttären jäljiltä. Siitä piti tulla minulle kotitoimisto ja lauantaina sitä
ryhdyttiin tyhjentämään ajatuksena maalata seinät ja tuoda minun kalusteeni huoneeseen.
Pentuaitaus oli viritelty eteiseen portaiden alle ja se tuntui toisaalta ihan käypäseltä paikalta,
mutta tyhjää huonetta katsellessamme tulimme siihen tulokseen, että minun toimistoni saa
olla yläkerrassa vielä tovin ja pentu saa rauhallisen tilan, jossa yksinoloharjoituksetkin voi
aloittaa turvallisesti.
Pentuaitauksessa oleskeleminen on ollut täysin vapaaehtoista nyt ensimmäisenä
viikonloppuna. Pentu tuntuu viihtyvän siellä ja säikähdyksen tullen koppaan on
hyvä kipittää turvaan.
Aitauksen nurkassa on vesikuppi ja valikoima leluja on tietysti aina tarjolla.
Huoneessa oli aiemmin musta Ikean karvalankamatto, johon Fanni kiintyi suuresti:
siinä oli mukava leikkiä ja ennen kaikkea sen reunoja ja hapsuja oli mukava järsiä.
Yksi paha varjopuoli oli myös se, että mustaa koiraa ei matosta erottanut...
Iso musta matto on nyt rullalla ja turvassa yläkerrassa, pentuaitauksessa on
vieraskylppäristä lainattu samanlainen matto. Pienempi, hiekan värinen
matto ei ole investointina kovinkaan arvokas, Fannille sitäkin mieluisampi.
Kopassa on hyvä köllötellä ja nukkua päiväunetkin vaaleanpunaisessa valossa...
Valokuvan ottamisen jälkeen pentuaitaukseen viriteltiin kankaat estämään pennun
tuleminen pienojen välistä ulos. Syitä on kaksi:
1. Pentuaitaus ei aja asiaansa jos pentu pääsee sieltä pois
2. Se tärkeämpi: yhtenä päivänä pentu ei enää mahdukaan välistä ja jää
kiinni hartioista tai massusta. Jos joku on kotona, ei hätää, mutta jos pentu on
yksin ja loukussa pitkään, voi käydä todella hullusti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!