kääpiösnautseri

kääpiösnautseri

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Korvapunkkeja!

Fanni oli rapsutellut korviaan jo aikamoisen tovin. Ihan
viikkokaupalla. Minä ajattelin että karvat ne siellä korvassa
kutittavat ja kyllä niitä sitten nypittiin ihan olan takaa.

Kun illalla otin jalkalampun sohvan viereen, Fanni tiesi jo
mitä tuleman pitää, mutta liikuttavan kiltisti se aina tuli syliin
ja alistui karvojen nyppimiseen.

Korvien kutina aiheutti myös yllättävän meluhaitan:
tomera korvantaustan rapsutus aiheuttaa tietysti sen, että jalka
rummuttaa lattiaa. Ja kun jalka rummuttaa laminaattilattiaa, 
efekti on moninkertainen. Miesparka heräsi joka aamu tähän
rumpusooloon aina kuuden jälkeen kun me 
Fannin kanssa heräillään.

Päätettiin sitten lähteä eläinlääkärin juttusille. Ehkä mies oli
oikeassa, on kyse muustakin kuin vain korvakarvoista.


Odottavan aika on pitkä.


Tutkimusmatkailua odotellessa.



Vaakaan mentiin tietysti myös. Aina ne kuitenkin sitä painoa lääkärissä kysyvät, 
ei tarvitse erikseen vaakaan lähteä. Paino ei lisäänny enää entiseen tahtiin. 
Fanni täyttää viikon päästä 6 kk, eli taitaa jäädä meidän tyttö 
kohtuullisen pieneksi.


Mitäs siellä nurkan takana tapahtuu? Kuulimme huhun, että eläin-
lääkäriasemalla on hoitaja, joka haluaa olla AINA mukana kun
taloon tuodaan snautsereita, olivatpa minkä kokoisia, ikäisiä 
tai värisiä tahansa. Koska se tulee?


Uusi paras kaveri!



No pusi, pusi :)



Korvia tiirailtiin, tutkittiin ja puhdistettiin. pumpulipuikkoon
otettiin näyte ja punkinkakkaahan se oli. Korvat huuhdeltiin
huolellisesti, laitettiin tipat ja niskaan vielä loishäätö.

Se siitä karvojennyppimishommasta oli hyötynä, vaikka ei
niin kivaa ollutkaan, että Fanni suhtautui hyvin rauhallisesti
näihin toimenpiteisiin. Yksi repsottava maitohammaskin
nyppäistiin pois samoilla lämpimillä.


Lähtiäisiksi mamma sai vielä ohjeistuksen räksyttäjän
hillitsemiseen. "Kyllä näiden käppänöitten kanssa pitää
olla hieman jämäkämpi kuin monien muiden rotujen kanssa."
Ollaan oltu nyt jämäkämpiä, 
ei haluta "kulmakunnan kauhuräksyttäjää"...

Vähän nolottaa ja surettaakin että odottelin ihan turhaan niin pitkään 
ennen kuin otin selville mikä korvissa oikeasti vaivaa ja hain 
Fannille lääkkeet. Olen aikanaan aiheesta kirjoitellutkin tuonne 
lemmikille.comin artikkeleihin, sieltä voi lukea lisää:

Kissan ja koiran korvavaivat

Kutina loppui jo samana iltana, rauha maassa ja kaikilla hyvä mieli.

P.S. Kun päästiin kotiin, ilmoitin korvapunkeista kasvattajalle ja
sellaisille koirakaverien omistajille, joiden kanssa Fanni on ollut
läheisissä tekemisissä. Lelut ja pedit menivät pesuun. Saattoi
olla hätävarjelun liioittelua, mutta joutihan nuo pestä muutenkin...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!