Ruokaa, ruokaa, enemmän ruokaa!

Ruoka on sellainen aihe, josta rotupalstalla jos toisellakin jaksetaan vääntää kättä ja

sänän säilä lyö välillä ihan rumastikin. Kaikki tuntuvat oleva oikeassa ja kaikissa

ruokintatavoissa on vikaa ja lisäravinteita pitää käyttää ja ei pidä käyttää. Sitten

ovat vielä erilaiset ruoka-allergiat, jotka lemmikeilläkin ovat lisääntyneet. 

Ajattelin päästä helpolla, nyt ja tulevaisuudessa, ja tästä syystä Fanni

 saa kaikenlaista ruokaa: kotona tehtyä Yrjölänpuuroversiota, nappuloita

ja sellaisia hienoja gourmet -aterioita purkista. Ihmisten ruokaa ei ole saanut.

Purkkiruokaa syödään silloin, kun ruoka-aika on kylässä, omat ruoat ovat loppuneet

ja uusia ei ole ehditty tehdä tai halutaan muuten vain herkutella. Nappulat ovat aina

käteviä ja tarjoavat hampaille rouskuteltavaa. Nappuloita lisään joskus kotiruoankin

päälle. Pääasiallisesti syödään kuitenkin sitä kotiruokaa: riisiä, hirssiä, tattaria ja 

raakaa naudanlihaa. Koira on iloinen ja terve, ruoka maistuu, ei ronklaa

ja vatsa toimii. Voiko koiranomistaja enempää toivoa?

Hirssiä ja tattaria saisi toki edullisempaankin kilohintaan mutta määrät eivät ole

kovin suuria, ei rasita liikaa kukkaroa, helppo ostaa tavallisella kauppareissulla.

Lihoiksi on tällä kertaa valikoitunut tarjouksessa olleet 

naudan jauheliha ja paistisuikaleet.

Kaksi kulhollista naminamiruokaa, neljän viikon satsi valmiina pakkaseen.

Aamulla Fanni saa Vetzymen B + E:tä 

ja iltaruoan kanssa Plaque Offia hammaskiven ehkäisyyn. 

B-vitamiinit ovat pentukoiralle tärkeitä. Ne edesauttavat lihasten ja turkin terveyttä ja vähentävät hermostuneisuutta. E-vitamiinit puolestaan ylläpitävät sydämen ja verenkierron terveyttä ja parantavat koiran omaa immuunijärjestelmää. Seleeni ja sinkki mahdollistavat terveen kasvun ja auttavat hyvän lihaskunnon muodostamisessa. E-vitamiinit ja seleeni vaikuttavat 

suotuisasti myös koiran lisääntymiskykyyn.

Kasvattajat antavat yleensä ruokintaohjeet pennun mukaan. Pentukoiran ruokavaliota onkin

syytä miettiä tarkkaan, kasvun vaiheessa ne tarvitsevat paljon ravinteita ja oikeanlaista ruokaa. 

Kun malttaa keskittyä asiaan, saa todennäköisesti terveen ja hyvin voivan aikuisen koiran. 

Ruoasta ronkeli koira on hankala, siksi olen koittanut totuttaa Fannin monen tyyppiseen

ruokaan. Kääpiösnautserit ovat kyllä tunnetusti "suhteellisen" kaikkiruokaisia...

Määrät mietityttävät. Annanko liikaa tai liian vähän... Kasvavan pennun ravinnon

tarve muuttuu ja vaihtelee. Itse aina välillä kokeilen sormilla kylkiluita, jos eivät tunnu, 

koira on liian pulskassa kunnossa, jos törröttävät - äkkiä enemmän ruokaa! 

Tehosterokotuksen yhteydessä saatiin eläinlääkärin lausunto Fannin 

vyötärölinjasta: "juuri sopiva". Fanni painaa nyt 4,2 kg.

Jos tarjolla on "pelkkiä nappuloita", koitan höystää ateriaa jollakin muullakin.

Tässä annoksessa on raejuustoa, päälle on ripoteltu vielä hampunsiemeniä.

(Fortinutin Hampunsiemenet on tarkoitettu oikeasti hevosille, mutta sopivat toki

myös koirille ja ihmisille. Hampunsiemenet olen hankkinut Tallitukusta.)

VINKKI: Jos haluat erinomaisia kuivattuja hedelmiä edulliseen hintaan joko

ihmisten tai eläinten syötäväksi, kannattaa tutustua heidän valikoimaansa 

TÄÄLLÄ

En ole koskaan syönyt niin maukkaita kuivattuja bamaanilastuja kuin FortiNutin

banaanilastut ovat. 

Ruokailuun kuuluvat tietysti myös ruokailutavat. Edellinen käppänä opetti sen, että

ruokailuhetki on erittäin hyvä hetki parantaa koiran yleistä tottelevaisuutta. Ruokaa

ei aloiteta ilman lupaa ja joskus käy niinkin, että kuppi lähtee hetkeksi pois kesken

aterian. Ja joskus ruoan antaja "syö" kupista ensin. Tämän pitäisi vahvistaa kotoisan

lauman nokkimisjärjestystä jossa käppänän EI kuuluisi olla ensimmäisenä.

Näin nätisti Fanni odottaa lupaa mennä ruokakupille.

"Ole hyvä" ja kuppi on tyhjä n. 30 sekunnissa...

Mies sanoo aina: "Se istuu siinä niin nätisti ja katsoo tuolla lailla... Melkein sydän särkyy..."

Niinpä. On ne söpöjä, koiranpennut, varsinkin kun ovat kilttejä ja tottelevaisia.

Bon Appetit!

P.S. Ennen kuin Fanni tuli meille, luvattiin, että ihmisten herkkuja ei anneta 

kädestä tai pöydästä. Se lupaus on pitänyt!

Koira kakkaa ulkona! JEE!

Fanni täyttää vajaan viikon kuluttua neljä kuukautta. Olen ollut hieman harmissani

siitä, että pissat tulevat jo ulos aivan asialliseen tapaan, mutta ne kakat... Saunan tai

suihkuhuoneen lattialle, oven taakse, pöydän alle. Ei siitä suuren suurta haittaa ole

ollut, emmekä ole kauhean käärmeissämme asiasta olleet. Kakat on hoidettu pois 

niin kuin kasvatusohjeissaohjeissa sanotaan: eleettömästi ilman turhaa hösötystä.

Tässä voisi nyt olla kiva kuvituskuva kakasta mutta en laita, 

kaikki ovat sellaisen nähneet erilaisissa ympäristöissä...

Lyhyesti ongelman ydin:

Kun menemme Fannin kanssa pihalle pissalle ja kakalle näkymä on tämä.

Tässä kuvassa musta kääpiösnautseri hääräilee jotain pensaissa.

Pissat ovat tulleet nopealla aikataululla pihavalon piirissä ja palkitseminen on ollut

helppoa (ja ylenpalttista), ei ongelmia. Mutta se kakkaaminen... Ei näe = ei pysty

palkitsemaan... Kävelylenkillä on muutakin ihmeteltävää, ei malta.
Mutta sitten sainkin oivalluksen! Opettelemme sisään tehdyillä kakoilla ulkona!

Harjoitus menee näin:

Ota lattialaämmityksen kuivattamat kikkareet ja mene niiden ja koiran kanssa ulos.
Laita kikkareet maahan ja mene tutkimaan niitä yhdessä koiran kanssa.
Hoe sanaa "kakka" koiran nuuhkiessa jätöksiään ja syötä makupaloja taajaan.

Noin viiden makupalan jälkeen voit siirtyä metrin päähän kikkareista. Uskollinen

pentu tietysti seuraa sinua ja voit sanoa sille: "Missä kakka?"

90 % varmuudella voin sanoa että pentu säntää kakkakikkareilleen

makupalan toivossa. Fanni ainakin. Tätä toistettiin eilen muutaman kerran ja jes,

tänään on tehty jo kahdet kakat ulos! Toisella kerralla Fanni PYYSI ulos, teki

molemmat hädät ja kyllä sitten herkuteltiin.

Sataprosenttistahan tämä ei vielä ole, mutta erittäin hyvä alku ja jälleen kerran todiste 

siitä, että asiat eivät aina ole koiran syy, omistajan pitää keksiä kuinka asia opettaa.

Hyvä me :)

Ensimmäinen yö yksin - muistoja muutamien viikkojen takaa

Kun koiranpentu tulee uuteen kotiinsa, se on yleensä saanut nukkua porukassa koko siihenastisen elämänsä. On ollut emo ja sisarukset joiden lämpimät kyljet ovat tuoneet turvaa suuressa maailmassa.

Vaan sittenpä lähdetään maailmalle eivätkä emo ja sisarukset ole enää turvana. On uusi perhe, vieraat ihmiset, uusi ympäristö. Kaikki on outoa ja ihmeellistä.

Olimme kuulleet tarinoita siitä, kuinka pentu itkee ensimmäiset yöt eikä meillä kukaan nuku silmällistäkään. Ajateltiin, että no, ei tarvitse nukkua yksin ja minä nukuin ensimmäiset kaksi
viikkoa pennun kanssa samassa huoneessa, en kylläkään samassa sängyssä. Pihaustakaan
ei kuulunut pennun kopasta, aamuun asti veteli ihan umpisikeitä.

Kun Fanni oli n. 9 viikkoa vanha, kokeilimme kuinka se reagoi siihen, että se  jätetääni illalla
suljetun oven taakse yksin nukkumaan. Omaan huoneeseen se laitettiin sen oman turvallisuuden vuoksi: huoneessa ei ollut mitään tuhottavaa, ei sähköjohtoja tai muita vaarallisia elementtejä.
Pissa-alustat ja vesikuppi löytyivät, omat lelut ja koppa jossa Fanni tykkää nukkua.

Ovi suljettiin vasta kun menimme itsekin nukkumaan - hiljainen

talo pysyi hiljaisena. Aamulla Fanni kömpi ulos kopastaan.

Näin nukutaan edelleen, tosin ovet ovat auki ja Fanni saa kulkea vapaasti asunnossa.
Ongelmia ei ole ollut ja yöt taitavat kulua siellä omassa pedissä.

Päiväunet nukutaan kainalossa. Sohvalla.

Entä jos kaikki ei menekään näin jouhevasti ja sujuvasti? Mikä neuvoksi?

Jos koira ahdistuu yksin nukkumisesta ja pyrkii omistajien viereen yöksi, täytyy ottaa lempeät
keinot käyttöön. Jos koira osoittaa eroahdistuksen merkkejä (seuraa omistajia asunnossa,
ei halua olla yksin hetkeäkään, haukkuu tai ulvoo yksin jäädessään jne.) yksin nukkumaan opetteleminen on ensiarvoisen tärkeää: koiran on opittava tuntemaan olonsa turvalliseksi
vaikka se ei olisi omistajansa välittömässä läheisyydessä. Jokaisella koiralla pitää olla oma peti.

Olipa kyseessä pentu tai eroahdistunut vanhempi koira, metodi on sama: 

Koiran peti laitetaan oman sängyn viereen ja sitä siirretään pikkuhiljaa kauemmas ja kauemmas. Petiin voi laittaa "lohturievuksi" vaikkapa omistajan paidan. Tuttu tuoksu tuo turvaa.

Monet pennut nukkuvat parhaiten pesämäisessä, katollisessa pedissä
tai häkissä häkin ovi auki.

Pissittää ja kakattaa - pennun sisäsiisteyskasvatus

Luojan kiitos asumme omakotitalossa...

Luojan kiitos voin pitää pentua mukana töissä!

Fanni on nyt reilut kolme kuukautta vanha ja olen todella iloinen ja tyytyväinen 

jokaisesta päivästä jolloin minä olen tarpeeksi tarkka ja aikaansaapa eikä koiran 

tarvitse pissiä tai kakkia kertaakaan sisälle. Se vaatii kyllä viitseliäisyyttä ja 

koiran tarkkailua sen ollessa hereillä. Heti, kun alkaa nurkassa pyöriminen

nenä maassa, pentu kainaloon ja pihalle!

Tällä hetkellä ulkona käydään parin, kolmen tunnin välein. Pennumpana vähän useammin, 

mutta silti joka toiset pissat tulivat alustalle. Ja joka ikinen kakka sisälle, yleensä jonkun 

oven taakse tai paremmassa tapauksessa suihkuhuoneen lattialle. Alussa kakkoja 

tuli monta kertaa päivässä, vähän milloin sattuu. Tilanne helpottui kun ruokarytmiksi 

vaihtui se kaksi kertaa päivässä, nyt kakatkin tulevat suurinpiirtein samaan tahtiin.

Ulos pissaaminen oli helppo opettaa. Pihalla ollessa namupala ja yltiöpäiset kehut 

seurasivat jokaista ruikkausta. Fanni teki, ja tekee edelleen, pissat yleensä heti nurmikolle. 

Siinä palkitseminen oli helppoa. Mutta ne kakat... Kakat mennään tietysti tekemään 

jonnekin pusikkoon ja pimeällä takapihalla on täysin mahdotonta nähdä mitä musta, pieni 

koira siellä pusikossa puuhailee. Muutama oikea-aikainen palkitseminen on kyllä 

parantanut tilannetta heti ja kakat tulevat yhä useammin ulos.

Alussa käytimme sisällä kolmea pissa-alustaa. Ne oli sijoitettu sellaisiin paikkoihin joihin 

Fanni kävi tekemässä ne ihan ensimmäiset tarpeensa kun tuli meille: eteisen peilin eteen, 

portaiden alle ja minun työhuoneeseeni. Suhtauduin hieman epäilevästi hienojen 

harjoitusalustojej trapeellisuuteen, ajattelin että kyllä se sanomalehti piisaa. 

Ja piisaahan se tietysti, mutta piti nyt kuitenkin kokeilla.

Täältä lisätietoa tuotteesta: Bob Martin pennun harjoitusalustat

Alustat ovat kooltaan 57 x 57 cm. Laitoin varmuuden vuoksi sanomalehteäkin alle jos 

vaikka reunan yli valuu pissaa. No eihän sieltä mitään valunut. Tuotekuvauksessa 

puhutaan "vuotosuojasta" ja se toimii. Sanomalehdellä on toisin jos pentu sattuu kovin 

reunalle tarpeilleen. Pidin kuitenkin sanomalehteäkin alimmaisena, tuntui, että alusta 

pysyi paremmin paikallaan ja "vessa-alue" oli selkeämpi.

Yksi puoltava ääni pentualustojen käytölle.

Hinta arvelutti myös. Sanomalehteähän pukkaa postiluukusta päivittäin, nämä joutuu ihan 

erikseen ostamaan. Laskeskelin mielessäni että montako sataa euroa niihin pentualustoihin 

kuluu jos sisäsiisteyskasvatus kestää puolikin vuotta... Käytössä hoksasin, että eihän niitä 

alustoja tarvitse joka pissan jälkeen vaihtaa. Sama alusta kestää monet, monet pissat - sehän kuivahtaa välillä. Tähän mennessä alustoja on käytetty 1,5 pakettia ja loput taitavat jäädä käyttämättä... Toinen puoltava ääni!

Ainoa miinus ei ole alustojen vika: niitä on niin kiva retuuttaa hulmuuttaa perässään kun 

juoksee ympäri huushollia häntä ojossa... Sanomalehtialustat eivät hulmua, mutta ne on 

helppo saada tuhannen silpuksi. Tässä tasapeli.

Pissapaikat on nyt kotona vähennetty yhteen. Siellä käydään jos hätä yllättää yöllä tai niin 

aikaisin aamulla, että me ihmiset vielä nukumme. Jos ollaan hereillä heti seitsemän jälkeen, 

ulkopissalle ennätetään jos iltapissalla on käyty viimeisen kerran kymmenen maissa illalla.

Pentu kuulemma mieltyy tiettyihin alustoihin 6-8 viikon iässä. Tästä syystä pentua 

kannattaa pissattaa myös ulkona heti kun se 7-viikkoisena tulee kotiin. Fanni tekee 

kyllä tarpeensa kaikenlaisille alustoille, mutta jos ollaan hihnakävelyllä ei malta - on 

niin paljon muuta mielenkiintoisempaa. Ehkä tuo aikanaan oppii ja malttaa... 

Tälläkin asialla on kyllä kaksi puolta: 

Edellinen koira ei suostunut kakkimaan pihaan, ei sitten millään. Silloin kun oli itse 

kipeänä tai ulkona oli todella kurja ilma, olisi ollut niin mukavaa vain avata takaovi...

Ulkoilua työpaikan takapihalla. Aina ne maisemat eivät ole niin romanttiset 

mutta eipä se juurikaan Fannin vauhtia haittaa.

Kun niitä vahinkoja kuitenkin sattuu, ainakin aluksi, myös muuallekin kuin alustalle tai 

paperille, jälkien siivoaminen on tärkeää. Jos jokin paikka rupeaa haisemaan pissalle ja 

kakalle, pentu ryhtyy pitämään sitä vessanaan. Nollatoleranssi on siis paikallaan. 

Pesuhuoneen ja saunan lattian pesen melko vahvalla kosteiden tilojen puhdistusaineella, 

lattia on helppo huuhdella suihkulla. Asuinhuoneissa olen käyttänyt Bob Martinin 

Stain & Odouria tai desinfiointiainetta. Ne ovat turvallisia ja myrkyttömiä käyttää 

kaikissa sisätiloissa eivätkä ne vahingoita tekstiilejä. Desinfiointiaineella voi puhdistaa

myös kupit, lelut, kuljetuslaatikot, pentulaatikot ja kissojen vessat.

Katso lisää linkistä

Ohjeet pähkinänkuoressa:

• Vie pentu ulos niin usein kuin mahdollista. 
• Kanna pentu ulos aina kun se on herännyt, syönyt tai juonut, puuhaillut ja leikkinyt jonkun aikaa tekemättä tarpeitaan. Koiranpentu ei normaalisti pissaa syliin ja näin vältetään vahingon tapahtuminen matkalla
• Viitseliäs vie pentua aluksi ylös myös yöllä
• Älä leiki pennun kanssa ennen kuin se on tehnyt trapeensa. Leikkihetki on palkinto onnistuneesta suorituksesta ja pentu hoksaa paremmin ulos tulemisen varsinaisen syyn.
• Sisään ei tulla ennen kuin pentu on tehnyt tarpeensa
• Palkitse pentua, kun sen tekee tarpeensa oikeaan paikkaan ja oikealle alustalle. Palkinto voi olla kehuminen, namupala tai hellittelyhetki.
• Anna pennun tehdä trapeensa rauhass, älä ryhdy kehumaan kesken kaiken vaan vasta kun se lopettelee asiointiaan.
• Älä koskaan rankaise koiraa väärään paikkaan tehdystä jätöksestä. Jätä vahinko täysin huomiotta ja siivoa se pois eleettömästi. 

Niin kuin muussakin kouluttamisessa, sitkeys ja johdonmukaisuus palkitaan.

Pentu voi oppia sisäsiistiksi muutamassa kuukaudessa, joskus se ottaa pidempään, puolikin vuotta. Täydellistä sisäsiisteyttä voin odottaa Fannilta ihan vasta ensimmäisten juoksujen jälkeen, 

silloin sen virtsanpidätyskyky on aikuisen koiran luokkaa.

Kouluttamisen ja kuvaamisen haasteita

Viikko sitten Fanni oli päivähoidossa Oton luona. Illalla kylään tuli

myös naapurin Eijan Viivi, joka on Fannia 4 päivää nuorempi 

jackrusselinpentu. Eija piti tytöille pentukoulua.

Pyydän huomaamaan että myös Fanni istuu tässä kuvassa ihan hievahtamatta

ja nätisti. Musta koira, marraskuun ilta ja sähkövalo eivät ole helpoin yhdistelmä...

Viivillä on enemmän kärsivällisyyttä kuin Fannilla... Otto liittyi

koulutettavien joukkoon namupalan toivossa vaikka on jo ihan oppinut.

Ei Viivinkään kärsivällisyys ihan loputtomiin riitä. Otto näyttää mallia.

Tässä harjoitellaan tottelemaan käskyä "maahan". Ideana on, että

koira menee jalan alta makupalan perässä ja kun koko massu on lattiassa,

tule palkinto. "Maahan", jalan alle, massu lattiaan, palkinto. 

Kuulostaa hyvin yksinkertaiselta. Ja periaatteessa onkin.

Tässä kuvassa Fanni suorittaa tehtävän alkuosaa ihan hyvin ja loppuosakin

sujui. Mutta se ongelma on, että kun koiranpentu tietää kohta saavansa 

makupalan, tehtävään keskittyminen on hyvin hankalaa. Mieluummin sitä 

juostaan innoissaan kouluttajan ympärillä ja loikitaan vähän sinne sun tänne ja 

hamuillaan kättä josko sieltä jotain löytyisi. Parempiin tuloksiin ollaan päästy 

kahden kesken ollessa. Kuka nyt tuommoisessa hässäkässä 

osaisi keksittyä kun on kivat kaverit ympärillä...

Palkitsen Fannia kyllä muillakin tavoilla kuin vain herkkupaloilla. Kun ulkona

harjoitellaan luokse tuloa, palkintona voi olla hirmuisen paljon kehuja ja 

rapsutuksia. Jos luokse tullessa on lelu suussa, palkintona on leikkihetki. 

Pienen koiran kanssa selkä joutuu koville makupaloja tarjoiltaessa ja niitähän tulee 

annettua melko monta jo vartinkin koulutushetken aikana. 

Pitäisiköhän opetella naksuttimen käyttö? Se olisi varmasti hyvä apuväline ja 

varsinkin silloin, jos aikoo koiran kanssa harrastaa vauhdikkaampia lajeja 

kuten agilityä. Niissä treeneissä ei ennätä taskunpohjia kaivella, silloin 

mennään ja palkitsemisen pitäisi tapahtua vauhdissa.

Trixien Clicker on edullinen ja sopii tavallisen harrastajan käyttöön mainiosti.

Näitä kannattaisi varmaan ostaa useampikin niin, että naksutin olisi kaikkien

ulkoilutakkien taskussa valmiina - ei unohtuisi matkasta.

Koulutuskeppi vaikuttaa mielenkiintoiselta, onko kukaan kokeillut?

"Kosketus kepin päässä olevaan palloon, naksautus ja herkkupala!"

Tämä voisi auttaa levottoman pennun huomion kiinnittämisessä, maahan

ohjaamisessa... Hmm... agilitytreeneissä, vaikka missä! Pitää kokeilla!

Löysin ainakin Koirakoulu Kompassin sivulta on lisätietoa aiheesta ja ohjeita 

näiden molempien apuvälineiden käyttöön.

Mutta niinhän se on, että kaikki makupalat ja vehkeet ja vemputtimet ovat

vain ja ainoastaan apuvälineitä. Kyllä sen pennun kouluttaa ihminen ja siinä

hommassa tarvitaan pitkämielisyyttä, huumorintajua, oikea-aikaisuutta,

lempeyttä, periksiantamattomuuttaa, johdonmukaisuutta ja mitä kaikkea vielä.

Mistähän niitä saisi ostaa?

Ja voisiko omistaja saada palkinnon hyvin hoidetusta koulutuksesta?

Voi, tottakai!

Se palkinto on hyvin käyttäytyvä, onnellinen aikuinen koira! 

Se koira, jonka kanssa voi mennä minne vaan ja ja joka kuuntelee, 

tapahtuipa melkein mitä tahansa.

Koirakuvat Nanna Salmi

Tuotekuvat lemmikille.com/Trixie

mustavalkoinen kuva

 "Dovima in Balenciaga" Richard Avedon 1955

Fanni 3 kk

"Onko se koiran ja yöperhosen risteytys?"

Koiranpennun paras opettaja on toinen koira. Äidilläni on tanskalais-ruotsalainen

pihakoira, Otto, joka on hyvin lempeä ja oikeudenmukainen aikuinen vaikka ilme

näyttääkin ihan joltain muulta...

Otto on jo viisivuotias eikä innostu enää niin kauheasti pentujen leikeistä. Fannin

mielestä Otto on ihana, eikä malttaisi jättää sitä rauhaan ollenkaan. Ihmeen pitkä

pinna Otolla luitenkin on - ympärillä häärivää, leikkiin kutsuvaa pentua tekisi

mieli oikeastaan juosta karkuun... 

Otto: "minun palloni ovat minun pallojani. Jos minä en halua, että sinä et niitä ota,

niin et ota." Otto ei esittänyt asiaa ihan näin monisanaisesti, mutta selväksi tuli.

Pihakoira on aika mukavan kokoinen kaveri käppänälle. Aikuisena

ovat suunnilleen saman kokoisia ja veikkaan, että jossain vaiheessa

Fanni on Oton mielestä hyvinkin ihana ja niin ne osat vaihtuvat...

Kuvat Nanna Salmi

Ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä

"Käynnin syy / Diagnoosi:

Fanni sai tänään ensimmäisen rokotuksensa (nelosrokotteen eli suojan penikkatautia, 

parvovirusta, kennelyskää ja tarttuvaa maksatulehdusta vastaan),"

Näin luki eläinlääkärin kuitissa.

Kalliolan Eläinklinikka on minulle entuudestaan tuttu paikka, käytiin siellä 

edellisenkin koiran kanssa. Tutussa paikassa on mukava käydä.

 Klinikka sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella, 

mutta siinäkin on oma fiiliksensä ajella maaseudulle.

Pihalla oli vähän jännittävää. Uusia hajuja, metelöivä joutsenparvi

muuttomatkalla ja hui - kynttilälyhtyjä sytyttelevä henkilökunta!

Kun päästiin sisälle huomattiin, että oltiin aamun ensimmäiset ja ainoat 

asiakkaat. Oli mukavan rauhallista ja henkilökunnan

täydellinen huomio, kyllä meidän kelpasi.

Ihan ensimmäiseksi mentiin vaakaan joka oli vastaanottoaulassa. Vaaka

näytti 3,2 kiloa. Kylkiä tunnustelemalla todettiin Fannin olevan juuri sopiva:

ei liian laiha, ei liian pullea. Samalla puhuttiin ruokavaliosta ja hoitaja

oli sitä mieltä että raakaruoka ja nappulat ovat oivallinen tapa ruokkia

koiranpentua. Muistutti vielä niistä raaoista luista.

Eläinlääkäriä Fanni meni tervehtimään innokkaasti. Palkinnoksi tuli 

paljon rapsutuksia.

Rapsuttelujen ja hellittelyjen jälkeen Lotta katsoi vähän korvia ihan lampunkin
kanssa. Niistä ei löytynyt kuin karvoja jotka pitäisi kyllä ihan pian nyppiä pois.
Seuraavaksi kuunneltiin sydäntä, joka sekin kuulemma toimii oivallisesti.
Hampaat tutkittiin ja nekin olivat aivan ok. Rokotteen saaminen sujui aivan
huomaamatta nameja syödessä.

Tästä vaiheesta en ehtinyt edes kuvaa ottaa, niin joutuisasti se kävi.

Fanni oli pöydällä niin nätisti kuin kolmekuiselta, uteliaalta

koiranpennulta voi odottaa. Lotta tiesi mitä teki ja sanoikin,

että pentuasiakkaat saavat aina erityistä huomiota jotta 

ensimmäisestä eläinlääkärikäynnistä jäisi niille hyvä mieli.

Pois lähtiessä Fanni malttoi vähän haistella pihalla.

Kuukauden kuluttua mennään sitten toisen kerran...

( Fanni muuten tietää kyllä, missä makupalapusseja vastaanottotiskin takana

säilytetään - pummasi evääksi kotimatkalle. On se käppänä. )

P.S. Kysyin hoitajalta lisäravinteista. Oli sitä mieltä, että raakaruokaa ja

nappuloita syövä pentu saa todennäköisesti kaiken mitä tarvitsee, mutta

ravintolisästä ei ole haittaakaan kun kyse on vesiliukoisista vitamiineista.

Fanni saa nyt puolikkaan vitamiinitabletin päivässä. Mukana tulee

myös sinkkiä ja seleeniä. Vetzymellä on hyvä tuote joka sopii myös

aikuisille koirille. Lue lisää linkistä: Vetzyme B + E

Nukutaanko yksin vai yhdessä?

Pienen, ihanan karvapallon ottaminen kainaloon on niin houkuttelevaa. Mikäs sen suloisempaa kuin tuhiseva koira siinä vierellä, pää yhteisellä tyynyllä. Tai jalkoja lämmittämässä...

kuvalähde www.reddit.com

Mutta - kannattaa ehkä kuitenkin miettiä seuraavat asiat ennen kuin ottaa sen nappisilmäisen hurmurin sänkyynsä:

• Minkä kokoinen koira on aikuisena? Pentu sängyssä on ihan ihana, mutta 50 kg rotjake ei välttämättä...
• Haluatko kuraisen ja märän koiran lakanoihisi peuhaamaan? Onko eteisestä suora, esteetön yhteys makuuhuoneeseen?
• Lähteekö koirasta paljon karvaa? Onko ihan ok että sänkysi on täynnä koirankarvoja? Ehkä karvaa ei lähde juuri nyt, mutta viimeistään ensi keväänä...
• Saako koira tulla sänkyyn AINA, kaikissa olosuhteissa? 
• Jos olet sinkku, onko koira omistushaluinen? Päästääkö se sänkyyn muita itsensä ja sinun lisäksi?

www.huffingtonpost.com

Helpointa molemmille on jos sänkyasiat ovat simppelisti joko kyllä tai ei. 

Turvallisuutta kannattaa miettiä myös ainakin kahdelta kantilta:

• Pennun turvallisuus: Pentu on vielä kömpelö, se ei ehkä pääse turvallisesti sänkyyn tai sängystä pois. Myös sängyltä tai sohvalta putoaminen voi olla kohtalokasta.

• Perheen lasten turvallisuus: Peittojen ja tyynyjen seassa uinuva koira saattaa säikähtää sänkyynsä kömpivää lasta pahan päiväisesti ja kumpaa tahansa voi sattua... Lapset eivät saisi koskaan nukkua koiran kanssa. Se voi olla vaarallista ja ainakin se on epähygieenistä.

www.petluxecincinnati.com

Jos koira saa nukkua sohvalla tai sängyssä, se on pystyttävä myös komentamaan niiltä pois. Jos koirarotu on hyvin vahvatahtoinen, ei kannata ehkäpä edes ottaa riskiä. Jotkut koirat pitävät saavutetuista eduista kiinni kynsin ja hampain - kirjaimellisesti.

Jos haluat nukkua koirasi kanssa, hyväksyt ehkä hiekanmurut ja karvat lakanoillasi, niin

mikäpäs siinä! Ei siitä haittaakaan ole, päin vastoin - se saatta olla hyvinkin mukavaa.

Jokainen tyylillään ja tavallaan.

Meillä tilanne on nyt tämä (sohvalla nukkumisen osalta):

Siihen johti tämä...

No, ei siinä mitään. Minua ei käppänä sohvalla haittaa, mutta mies oli alun perin sitä mieltä
että koiria ei sohvalle kaivata. Viettäessään keskenään "isä-tytär" -viikonloppua, oli kuitenkin
tullut toisiin aatoksiin: "kun mä oikein ajattelin sitä asiaa, niin tulin siihen lopputulokseen,
että siksihän tuollaisia pieniä koiria hommataan, että niitä voi sitten kivasti pitää tuossa
mahan päällä köllöttämässä".

Olen absoluuttisesti samaa mieltä.
(Mutta sänkyyn ei heru lupaa - siitä olen ihan varma ja samaa mieltä)

Pentu on helppo opettaa talon tavoille, aikuisen koiran käytöksen muuttaminen on aina 

haasteellista ja saattaa vaatia paljonkin työtä.

Turvallisia ja hyviä unia kaikille!

Kulttuuria koirillekin!

Fanni -parka. 

Sitä raahataan ties minne. Autolla rytyytetään pitkin hiekkateitä. Se on "työmatka". 

Välillä käydään katsomassa kirkuvaa pikkuihmistä.  Se on "lapsenlapsi".

Sitten mennään jonnekin, missä saa nukkua koko ajan turvallisessa sylissä ja 

rapsutuksia tulee niin että melkein karvat lähtevät. Ne ovat "illlalliset".

Mutta kaiken huippu oli tämä: retki Heinolaan! Kahdeksanviikkoinen pentu herätti suurta ihastusta Virtasen Kenkähallissa. Ei oikein tiedetty, kummat olivat ihanempia, kengät vai koira. Emäntää kierrätettiin hyllyjen välissä ja välillä käytiin rapsuttelemassa koiraa. No, mikäs siinä.

Sitten mentiin museoon. Museo ei ollut auki ihan vielä, ehdittiin hieman lenkkeillä pihalla.

Museossa oli esillä tutun taiteilijan, Timo Jakolan, töitä. Nyt oli enimmäkseen

Helsingin maisemia, mutta olipa Lahden jouluinen torikin.

Ihmisten käydessä nauttimassa ruumiin ravintoa, pikkuinen Fanni otti 

autossa tunnin tirsat. Välillä hiivittiin varovasti katsomaan että kaikki 

on ok. Tällä viikolla pennun pitäisi pärjätä itsekseen kolme tuntia:

minä olen rakentamassa messuosastoa Helsinki International Horse Showssa ja

mies on kokouksessa. Toivottavasti menee hyvin!

Nappisilmät

Anna namupala.... ihan pieni juustonökäre edes...

Mä haluaisin just nyt että rapsutat mua...

Sohvalle ja syliin... Mä niin haluaisin sohvalle ja syliin, 

oon täällä ihan yksin, kylmissäni...

Ottaisit nyt sänkyyn...

Mä haluan leikkiä NYT!

Niinpä... Kosteat nappisilmät tuijottavat suloisesta pennun naamasta. Milloin

mitäkin vailla. Ja mikä on oikea vastaus näihin kaikkiin anoviin katseisiin?

EI. EI NYT.

Aina ja johdonmukaisesti.

Jos et halua, että koirasi aikuisena määrää huushollissa tahdin, älä anna sen määrätä

sitä pentunakaan. Sitäpaitsi: koirasi on onnellisempi kun sillä on oma jämäkkä,

johdonmukainen, reilu ja turvallinen laumanjohtaja.

Koiranpentu ei suutu tai loukkaannu vaikka kieltäydytkin sen pyynnöistä. Se kokeilee -

ihan kuten ihmislapsetkin. Se on onnellisempi ja tyytyväisempi kun sinä kerrot milloin

rapsutellaan ja leikitään. Siinä, että herkkupalat täytyy ansaita, ei ole mitään väärää.

Anna koiran tulla sänkyyn ja sohvalle pentuna VAIN jos se on sallittua aikanaan sille 

aikuisellekin koiralle. 

Ilta-Lehdestä luettua:

"Kotiin tulee uusi koira. Se on pieni, ja niin ihana! Haluan pallutella sitä ikuisesti, 

nukkua sen vieressä ja saa se sohvallekin tulla, vähän vain, 

kun aluksi sen on niin paha mielikin...

Niin. Ja pian pieni vauva onkin koko perhettä ärsyttävä aikuinen.

– Yleisin virhe pennun kanssa on, että sille annetaan liikaa vapauksia liian pian, 

Victoria Stilwell kuvaa.

– Kuin saisit vauvan, ja antaisit sen tehdä mitä vain: ole ilman vaippaa, kakkaa, minne haluat, syö johtoja ja pistä sormesi pistorasiaan! Et toimisi näin lapsen kanssa, joten älä toimi näin koiranpennunkaan kanssa."

Juuri kotiin tullut pentu oppii kaiken melko helposti. Myös ne huonot asiat ja tavat.

Leikkien opetellaan hyvät asiat, huonot jutut jätetään huomiotta ja koitetaan vahvistaa

parempia. Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta - sitä toivon itselle ja sitä toivotan

teille muille tuoreille koiranomistajille!

Töissä. Yksin olemista ja puheen ymmärtämistä

On ihan mahtavaa, että voimme ottaa Fannin mukaan töihin. Se säästää monelta 

järjestelyltä, huolelta, koiran itkulta ja varmasti joiltakin vahingoiltakin.

Arkisin Fanni viettää päivänsä siis "töissä". Niin sanon sille, kun lähdetään yhdessä aamulla: "mennään autoon" ja "mennään töihin". Sanon tämän kaiken noin sata kertaa -
toiveena on, että koira oppii ymmärtämään puhetta...
Pissalla ollessa hoetaan "pissa, pissa" ja jos odotettavissa on isompaa tavaraa, hoetaan
"kakka, kakka". Tästä saattaa olla iloa aamulenkillä kun ulkona on 35 astetta pakkasta:
"Teeppäs nyt pissa ja kakka että päästään takaisin sisälle!"

Toimistomme on rauhallinen, eikä täällä yläkerrassa ole muita meidän, minun,
mieheni ja Fannin lisäksi. Kun vie lemmikin työpaikalle on tietysti varmistuttava
siitä, että lemmikki ei häiritse ketään, että se saa olla halutessaan rauhassa ja
että se ei ole vaaraksi muille tai itselleen.

Työpisteeni on erotettu sermeillä ja lasiovella, tilaa on n. 9 m2 viettää päivää ja
kaikki johdot ovat korkealla. Voin jättää neidin turvallisin mielin vaikka yksin
siksi aikaa kun käyn varstolla tms. Maanantaina kokeiltiin käydä ruokatunnilla niin
että Fanni jäi nukkumaan pöydän alle. Allakerran kollega kuulosteli tilannetta ja
hänet oli valtuutettu tarvittaessa ryhtymään seuramieheksi, jos alkaisi itkua kuulua.
Kolme varttia oltiin pois - ei pihaustakaan.

Fanni sanoisi varmaan, että töissä on parasta nukkuminen. Kyhäsin pahvilaatikosta
tällaisen väliaikaiskopin. Turhaan. Mamman tuolin alla on kivempaa.

Toiseksi parasta on tietysti ruokatunti! Fanni syö tällä hetkellä kolme kertaa
päivässä. Töissä syödään nappuloita, kotona tarjolla on muutakin.

Kolmanneksi parasta ovat pissa- ja leikkihetken pihalla. Pihaleluksi
löytyi varastolta oranssi ankka, joka passaa hyvin syksyiseen maisemaan.

Täällä töissä on helppo opettaa ja opetella olemaan yksin. On aivan luontevaa että
poistun koiran luota useita keretoja päivässä eri pituisiksi ajoiksi. Joskus se kuulee, että
olemme tuossa ihan muutaman metrin päässä, joskus se kuulee, että mennään kauemmas,
alakertaan asti. Koskaan ei olla kovin kauaa pois, lähtemisistä tai tulemisista ei tehdä
minkäänlaista numeroa. Kun poistun työpisteeltäni, en sano mitään, en edes vilkaise
koiraa. Kun tulen takaisin, sama juttu. Eipä tuota näytä minun tulemiseni ja menemiseni kiinnostavankaan.

Ulkona kakkapaikka haetaan jo näin kaukaa, hui!

Minkälaisia kokemuksia teillä on koirasta työpaikalla? Hyviä ja huonoja

kokemuksia kuulisimme mielellään!