On ihan mahtavaa, että voimme ottaa Fannin mukaan töihin. Se säästää monelta
järjestelyltä, huolelta, koiran itkulta ja varmasti joiltakin vahingoiltakin.
Arkisin Fanni viettää päivänsä siis "töissä". Niin sanon sille, kun lähdetään yhdessä aamulla: "mennään autoon" ja "mennään töihin". Sanon tämän kaiken noin sata kertaa -
toiveena on, että koira oppii ymmärtämään puhetta...
Pissalla ollessa hoetaan "pissa, pissa" ja jos odotettavissa on isompaa tavaraa, hoetaan
"kakka, kakka". Tästä saattaa olla iloa aamulenkillä kun ulkona on 35 astetta pakkasta:
"Teeppäs nyt pissa ja kakka että päästään takaisin sisälle!"
Toimistomme on rauhallinen, eikä täällä yläkerrassa ole muita meidän, minun,
mieheni ja Fannin lisäksi. Kun vie lemmikin työpaikalle on tietysti varmistuttava
siitä, että lemmikki ei häiritse ketään, että se saa olla halutessaan rauhassa ja
että se ei ole vaaraksi muille tai itselleen.
Työpisteeni on erotettu sermeillä ja lasiovella, tilaa on n. 9 m2 viettää päivää ja
kaikki johdot ovat korkealla. Voin jättää neidin turvallisin mielin vaikka yksin
siksi aikaa kun käyn varstolla tms. Maanantaina kokeiltiin käydä ruokatunnilla niin
että Fanni jäi nukkumaan pöydän alle. Allakerran kollega kuulosteli tilannetta ja
hänet oli valtuutettu tarvittaessa ryhtymään seuramieheksi, jos alkaisi itkua kuulua.
Kolme varttia oltiin pois - ei pihaustakaan.
Fanni sanoisi varmaan, että töissä on parasta nukkuminen. Kyhäsin pahvilaatikosta
tällaisen väliaikaiskopin. Turhaan. Mamman tuolin alla on kivempaa.
Toiseksi parasta on tietysti ruokatunti! Fanni syö tällä hetkellä kolme kertaa
päivässä. Töissä syödään nappuloita, kotona tarjolla on muutakin.
Kolmanneksi parasta ovat pissa- ja leikkihetken pihalla. Pihaleluksi
löytyi varastolta oranssi ankka, joka passaa hyvin syksyiseen maisemaan.
Täällä töissä on helppo opettaa ja opetella olemaan yksin. On aivan luontevaa että
poistun koiran luota useita keretoja päivässä eri pituisiksi ajoiksi. Joskus se kuulee, että
olemme tuossa ihan muutaman metrin päässä, joskus se kuulee, että mennään kauemmas,
alakertaan asti. Koskaan ei olla kovin kauaa pois, lähtemisistä tai tulemisista ei tehdä
minkäänlaista numeroa. Kun poistun työpisteeltäni, en sano mitään, en edes vilkaise
koiraa. Kun tulen takaisin, sama juttu. Eipä tuota näytä minun tulemiseni ja menemiseni kiinnostavankaan.
toiveena on, että koira oppii ymmärtämään puhetta...
Pissalla ollessa hoetaan "pissa, pissa" ja jos odotettavissa on isompaa tavaraa, hoetaan
"kakka, kakka". Tästä saattaa olla iloa aamulenkillä kun ulkona on 35 astetta pakkasta:
"Teeppäs nyt pissa ja kakka että päästään takaisin sisälle!"
Toimistomme on rauhallinen, eikä täällä yläkerrassa ole muita meidän, minun,
mieheni ja Fannin lisäksi. Kun vie lemmikin työpaikalle on tietysti varmistuttava
siitä, että lemmikki ei häiritse ketään, että se saa olla halutessaan rauhassa ja
että se ei ole vaaraksi muille tai itselleen.
Työpisteeni on erotettu sermeillä ja lasiovella, tilaa on n. 9 m2 viettää päivää ja
kaikki johdot ovat korkealla. Voin jättää neidin turvallisin mielin vaikka yksin
siksi aikaa kun käyn varstolla tms. Maanantaina kokeiltiin käydä ruokatunnilla niin
että Fanni jäi nukkumaan pöydän alle. Allakerran kollega kuulosteli tilannetta ja
hänet oli valtuutettu tarvittaessa ryhtymään seuramieheksi, jos alkaisi itkua kuulua.
Kolme varttia oltiin pois - ei pihaustakaan.
tällaisen väliaikaiskopin. Turhaan. Mamman tuolin alla on kivempaa.
Toiseksi parasta on tietysti ruokatunti! Fanni syö tällä hetkellä kolme kertaa
päivässä. Töissä syödään nappuloita, kotona tarjolla on muutakin.
Kolmanneksi parasta ovat pissa- ja leikkihetken pihalla. Pihaleluksi
löytyi varastolta oranssi ankka, joka passaa hyvin syksyiseen maisemaan.
Täällä töissä on helppo opettaa ja opetella olemaan yksin. On aivan luontevaa että
poistun koiran luota useita keretoja päivässä eri pituisiksi ajoiksi. Joskus se kuulee, että
olemme tuossa ihan muutaman metrin päässä, joskus se kuulee, että mennään kauemmas,
alakertaan asti. Koskaan ei olla kovin kauaa pois, lähtemisistä tai tulemisista ei tehdä
minkäänlaista numeroa. Kun poistun työpisteeltäni, en sano mitään, en edes vilkaise
koiraa. Kun tulen takaisin, sama juttu. Eipä tuota näytä minun tulemiseni ja menemiseni kiinnostavankaan.
Ulkona kakkapaikka haetaan jo näin kaukaa, hui!
Minkälaisia kokemuksia teillä on koirasta työpaikalla? Hyviä ja huonoja
kokemuksia kuulisimme mielellään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!