Yritettiin olla järkeviä. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Ei se päätös uudesta pennusta ihan heti syntynyt, kaikenlaista tuli mietittyä.
Kun Pinniä ei enää ollut, nautimme koirattoman ihmisen huolettomuudesta.

Lapsetkin olivat kaikki maailmalla. Pitkään tuntui siltä että uutta koiraa ei
haluta (tai tarvita). Suruaikakin tuntui sopivalta pitää.

"Ihanaa... Ei tarvitse lähteä lumimyrskyyn pissalenkille..."
(Jep, takapuoli homeessa maataan sohvalla, ei edes 10 minuutin

kävelylle tule lähdettyä)

Kuvalähde petkid.wordpress.com

"Ihanaa... Kukaan ei ole levitellyt roskiksen sisältöä keittiön lattialle...."

(Juu, ei ole kyllä kukaan odottamassakaan kun tullaan töistä kotiin)

Kuvalähde Flickr.com

"Onpa kiva kun ei tarvitse kiirehtiä aina töistä kotiin koiraa ruokkimaan."

(Jaa... no mihin tässä nyt sitten töistä on muualle menty kuin 

kotiin - itseämme ruokkimaan!)

Kuvalähde blog.barfworld.com

"Onpa siistiä! Nurkissa ei pyöri karvapalloja"

(Keittiön lattia on täynnä murusia ja ihmeellisiä ripsuja... 

Koira on paras väline keittiön lattioiden päivittäisessä puhdistamisessa)

No, aikansa kutakin. 

Talo ilman koiraa on vain talo.

Tässä talon tuleva koira on vielä vähän niin kuin lähtökuopissa.
Elenia 3 vko. Ensimmäiset jauhelihat ja matolääkkeet juuri
maistettu.

Pennun kuvasi kasvattaja Arja Niemijärvi.

Terveiset ja rapsutukset koko porukalle!