Ensimmäistä kertaa kampaajalla

"Voi kun se on pieni!"

"Voi kun se on karvainen!"

Nämä olivat kasvattajan ensimmäiset kommentit kun näki Fannin

ensimmäisen kerran sen koommin kun meidän koiraksi syksyllä lähti.
No onhan se pieni, 4,5 kg painava käppänen penikka, ja onhan se 

karvainen... Ihan vapaasti on saanut karva kasvaa, tassuja on vähän siistitty.

Tässä vaiheessa pahoittelen kuvien heikkoa laatua, musta koira sähkövalossa

ei ole se helpoin kuvattava... Eikä hetkeäkään paikallaan...

Lisäjännitystä aiheuttivat aidan takana olevat lajitoverit (mummo ja äiti 

muiden muassa), jotka pitivät äänekkään tervehdyskonsertin saapuessamme. 

Fanni luonnollisesti yhtyi kuoroon ja mekkala olikin hetken aikaa korvia huumaava. 

Rauhottuivat sitten...

Tällaisen karvakasan Arja sai käsiinsä. Olin ihan varma että Fanni putoaa

trimmauspöydätä jossain vaiheessa höseltäessään, mutta ei pudonnut.

Yllättävän rauhallisesti pentu suhtautui toimenpiteisiin muutenkin.

Salaisuus lienee Arjan tottuneissa ja varmoissa otteissa. 

Vähän otan kunniaa itsellenikin: Fannia on hoidettu sylin lisäksi myös

pöydällä: on harjailtu ja leikkinypitty, kammattu, tutkittu hampaita ja ronklattu 

niitä ihan muuten vaan ja kynsiä on hoidettu, milloin oikeasti, milloin leikisti.

Jahas, mistäs sitä alotettaisiin...

Homma aloitettiin nyppimällä pitkä pentukarva pois ja vähän pohjavillaakin

poistettiin. Pikimustan karvan seasta löytyi äidin perintönä sieltä, täältä, aivan

vitivalkoisia karvoja. Nyppimisessä vierähtikin tovi, mutta ei Fanni ollut

moksiskaan. Meillä ihmisillä aika meni mukavasti jutellessa.

"Nyppiminen on parhaimmillaan rentouttavaa ja meditatiivista - niin

ihmiselle kuin koirallekin", sanoi Arja. Uskon.

"Koiralle kannattaa opettaa kylkiasento trimmauspöydällä. Se mahdollistaa

turkin siistimisen ja trimmauksen ilman auttavaa käsiparia", neuvoi Arja.

Tähän asti oli mennyt aivan loistavasti. Ainoat ulvahdukset ja pikku pyristelyt

tulivat siinä vaiheessa kun nypittiin hännän juuresta. Kun Arja kaivoi 

trimmerin esiin ajattelin että tästä ei hyvää seuraa... Sähköhammasharjalla

totuttelu oli jäänyt väliin... Vaan selvittiin siitäkin. Kaulan ja kurkun 

seudulla ensimmäinen vetäisy aiheutti lievää paniikkia koirassa, mutta

sehän osoittaa vain tervettä itsesuojeluvaistoa. Korvien ja pepun ajelu

menivät aivan sujuvasti. Olin kyllä aika ylpeä pienestä koirasta!

(Ja Arjasta :) )

Saksilla siistittiin kyljet ja mahanalunen, jalat, tassut, parta ja häntä. Kun

katselin lopputulosta, huomasin, että herranjestas, meillähän asuu 

ihan oikea kääpiösnautseri!

Kun olimme lähdössä pois, velipoika Elmeri oli tulossa saamaan saman

hoidon. Tapaaminen ikuistettiin toki kameralla mutta... Samanlainen musta,

huiman paljon rotevampi kaveri vain!

Kyllä se alkaa kääpiösnautseria muistuttaa...

Ja näin poseerataan viehkeästi toinen korva pystyssä. Korvat

ovatkin nyt pieni murheenkryyni: kun pitkät karvat ajeltiin pois

ne tuppaavat nousemaan pystyyn... Eilen laitettiin ensimmäiset 

teipit. Ne pysyivät noin puoli tuntia... Korvat ovat tarkkailussa ja

vaikuttaa siltä, että onneksi nousevat pystyyn vain silloin, kun 

Fanni katselee ylös päin. Mutta varmuuden vuoksi teippaillaankin.

 Arja antoi hyvän ohjeen teippaukseen, mutta kyllähän tuo ne teipit

halutessaan pois saa... Onko vinkkejä ?

Nyt saa karva taas kasvaa, mutta pientä siistimistä on varmaan syytä

harjoittaa ennen seuraavaa "virallista" käyntiä. Lemmikille.comin

valikoimasta löytyy perustarvikkeita kotitrimmaukseen ja muuhun

turkin hoitoon:

Trimmausvälineet

(Championin trimmausveitset on kuulemma älyttömän hyvät!)

Muut harjat ja kammat

Vielä pienet hyppelyt pihalla, keväällä nähdään taas.

Kiitokset ja terveiset kotipesään!