Ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä

"Käynnin syy / Diagnoosi:

Fanni sai tänään ensimmäisen rokotuksensa (nelosrokotteen eli suojan penikkatautia, 

parvovirusta, kennelyskää ja tarttuvaa maksatulehdusta vastaan),"

Näin luki eläinlääkärin kuitissa.

Kalliolan Eläinklinikka on minulle entuudestaan tuttu paikka, käytiin siellä 

edellisenkin koiran kanssa. Tutussa paikassa on mukava käydä.

 Klinikka sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella, 

mutta siinäkin on oma fiiliksensä ajella maaseudulle.

Pihalla oli vähän jännittävää. Uusia hajuja, metelöivä joutsenparvi

muuttomatkalla ja hui - kynttilälyhtyjä sytyttelevä henkilökunta!

Kun päästiin sisälle huomattiin, että oltiin aamun ensimmäiset ja ainoat 

asiakkaat. Oli mukavan rauhallista ja henkilökunnan

täydellinen huomio, kyllä meidän kelpasi.

Ihan ensimmäiseksi mentiin vaakaan joka oli vastaanottoaulassa. Vaaka

näytti 3,2 kiloa. Kylkiä tunnustelemalla todettiin Fannin olevan juuri sopiva:

ei liian laiha, ei liian pullea. Samalla puhuttiin ruokavaliosta ja hoitaja

oli sitä mieltä että raakaruoka ja nappulat ovat oivallinen tapa ruokkia

koiranpentua. Muistutti vielä niistä raaoista luista.

Eläinlääkäriä Fanni meni tervehtimään innokkaasti. Palkinnoksi tuli 

paljon rapsutuksia.

Rapsuttelujen ja hellittelyjen jälkeen Lotta katsoi vähän korvia ihan lampunkin
kanssa. Niistä ei löytynyt kuin karvoja jotka pitäisi kyllä ihan pian nyppiä pois.
Seuraavaksi kuunneltiin sydäntä, joka sekin kuulemma toimii oivallisesti.
Hampaat tutkittiin ja nekin olivat aivan ok. Rokotteen saaminen sujui aivan
huomaamatta nameja syödessä.

Tästä vaiheesta en ehtinyt edes kuvaa ottaa, niin joutuisasti se kävi.

Fanni oli pöydällä niin nätisti kuin kolmekuiselta, uteliaalta

koiranpennulta voi odottaa. Lotta tiesi mitä teki ja sanoikin,

että pentuasiakkaat saavat aina erityistä huomiota jotta 

ensimmäisestä eläinlääkärikäynnistä jäisi niille hyvä mieli.

Pois lähtiessä Fanni malttoi vähän haistella pihalla.

Kuukauden kuluttua mennään sitten toisen kerran...

( Fanni muuten tietää kyllä, missä makupalapusseja vastaanottotiskin takana

säilytetään - pummasi evääksi kotimatkalle. On se käppänä. )

P.S. Kysyin hoitajalta lisäravinteista. Oli sitä mieltä, että raakaruokaa ja

nappuloita syövä pentu saa todennäköisesti kaiken mitä tarvitsee, mutta

ravintolisästä ei ole haittaakaan kun kyse on vesiliukoisista vitamiineista.

Fanni saa nyt puolikkaan vitamiinitabletin päivässä. Mukana tulee

myös sinkkiä ja seleeniä. Vetzymellä on hyvä tuote joka sopii myös

aikuisille koirille. Lue lisää linkistä: Vetzyme B + E

Nukutaanko yksin vai yhdessä?

Pienen, ihanan karvapallon ottaminen kainaloon on niin houkuttelevaa. Mikäs sen suloisempaa kuin tuhiseva koira siinä vierellä, pää yhteisellä tyynyllä. Tai jalkoja lämmittämässä...

kuvalähde www.reddit.com

Mutta - kannattaa ehkä kuitenkin miettiä seuraavat asiat ennen kuin ottaa sen nappisilmäisen hurmurin sänkyynsä:

• Minkä kokoinen koira on aikuisena? Pentu sängyssä on ihan ihana, mutta 50 kg rotjake ei välttämättä...
• Haluatko kuraisen ja märän koiran lakanoihisi peuhaamaan? Onko eteisestä suora, esteetön yhteys makuuhuoneeseen?
• Lähteekö koirasta paljon karvaa? Onko ihan ok että sänkysi on täynnä koirankarvoja? Ehkä karvaa ei lähde juuri nyt, mutta viimeistään ensi keväänä...
• Saako koira tulla sänkyyn AINA, kaikissa olosuhteissa? 
• Jos olet sinkku, onko koira omistushaluinen? Päästääkö se sänkyyn muita itsensä ja sinun lisäksi?

www.huffingtonpost.com

Helpointa molemmille on jos sänkyasiat ovat simppelisti joko kyllä tai ei. 

Turvallisuutta kannattaa miettiä myös ainakin kahdelta kantilta:

• Pennun turvallisuus: Pentu on vielä kömpelö, se ei ehkä pääse turvallisesti sänkyyn tai sängystä pois. Myös sängyltä tai sohvalta putoaminen voi olla kohtalokasta.

• Perheen lasten turvallisuus: Peittojen ja tyynyjen seassa uinuva koira saattaa säikähtää sänkyynsä kömpivää lasta pahan päiväisesti ja kumpaa tahansa voi sattua... Lapset eivät saisi koskaan nukkua koiran kanssa. Se voi olla vaarallista ja ainakin se on epähygieenistä.

www.petluxecincinnati.com

Jos koira saa nukkua sohvalla tai sängyssä, se on pystyttävä myös komentamaan niiltä pois. Jos koirarotu on hyvin vahvatahtoinen, ei kannata ehkäpä edes ottaa riskiä. Jotkut koirat pitävät saavutetuista eduista kiinni kynsin ja hampain - kirjaimellisesti.

Jos haluat nukkua koirasi kanssa, hyväksyt ehkä hiekanmurut ja karvat lakanoillasi, niin

mikäpäs siinä! Ei siitä haittaakaan ole, päin vastoin - se saatta olla hyvinkin mukavaa.

Jokainen tyylillään ja tavallaan.

Meillä tilanne on nyt tämä (sohvalla nukkumisen osalta):

Siihen johti tämä...

No, ei siinä mitään. Minua ei käppänä sohvalla haittaa, mutta mies oli alun perin sitä mieltä
että koiria ei sohvalle kaivata. Viettäessään keskenään "isä-tytär" -viikonloppua, oli kuitenkin
tullut toisiin aatoksiin: "kun mä oikein ajattelin sitä asiaa, niin tulin siihen lopputulokseen,
että siksihän tuollaisia pieniä koiria hommataan, että niitä voi sitten kivasti pitää tuossa
mahan päällä köllöttämässä".

Olen absoluuttisesti samaa mieltä.
(Mutta sänkyyn ei heru lupaa - siitä olen ihan varma ja samaa mieltä)

Pentu on helppo opettaa talon tavoille, aikuisen koiran käytöksen muuttaminen on aina 

haasteellista ja saattaa vaatia paljonkin työtä.

Turvallisia ja hyviä unia kaikille!

Kulttuuria koirillekin!

Fanni -parka. 

Sitä raahataan ties minne. Autolla rytyytetään pitkin hiekkateitä. Se on "työmatka". 

Välillä käydään katsomassa kirkuvaa pikkuihmistä.  Se on "lapsenlapsi".

Sitten mennään jonnekin, missä saa nukkua koko ajan turvallisessa sylissä ja 

rapsutuksia tulee niin että melkein karvat lähtevät. Ne ovat "illlalliset".

Mutta kaiken huippu oli tämä: retki Heinolaan! Kahdeksanviikkoinen pentu herätti suurta ihastusta Virtasen Kenkähallissa. Ei oikein tiedetty, kummat olivat ihanempia, kengät vai koira. Emäntää kierrätettiin hyllyjen välissä ja välillä käytiin rapsuttelemassa koiraa. No, mikäs siinä.

Sitten mentiin museoon. Museo ei ollut auki ihan vielä, ehdittiin hieman lenkkeillä pihalla.

Museossa oli esillä tutun taiteilijan, Timo Jakolan, töitä. Nyt oli enimmäkseen

Helsingin maisemia, mutta olipa Lahden jouluinen torikin.

Ihmisten käydessä nauttimassa ruumiin ravintoa, pikkuinen Fanni otti 

autossa tunnin tirsat. Välillä hiivittiin varovasti katsomaan että kaikki 

on ok. Tällä viikolla pennun pitäisi pärjätä itsekseen kolme tuntia:

minä olen rakentamassa messuosastoa Helsinki International Horse Showssa ja

mies on kokouksessa. Toivottavasti menee hyvin!