Pääsiäisjuoksut

Pääsiäistä kokoonnuttiin viettämään koko perheen voimin. Myös

koirat pääsivät juhliin mukaan. Vasemmalla on ennestään tutttu Otto 

(tanskalais-ruotsalainen pihakoira 6 v) ja keskellä edessä poikani Typy,

joka on chihuahuan ja venäjän toyterrierin risteytys, 7 kk.

Päät kääntyilivät karitsan paahtopaistipalojen liikkeiden mukaisesti...

"Näyttää äkkiä katsottuna ihan perheeltä. Typy vois olla Fannin ja Oton 

rakkauden hedelmä :)", kommentoi ystävättäreni Facebookissa.

No niin voisikin! 

Eilen Fannilla sitten alkoivatkin ensimmäiset juoksut. Jälkeenpäin

ajateltuna oli pääsiäissunnuntaina jo merkkejä ilmassa: Fanni oli Oton 

mielestä huomattavasti kiinnostavampi kuin ennen... Juoksut tulivat
aivan ajallaan, Fanni on nyt reilun 7 kk ikäinen.

Muutenkin hellyydenkipeä pikkuneiti on nyt erityisen hellyydenkipeä

ja luvalla sanoen - hyvin levoton...

Pinnille hankittu nartunsuoja on kyllä Fannin kapoiseen peppuun

liian iso, täytynee hommata nuorelle naiselle ihan oma.

Lemmikille.comissa on nartunsuojia joista varmasti löytyy oikean 

kokoisia. Tarjouksessa on jäännöskokoja Hurtankin nartunsuojista, 

mutta ne taitavat olla "vähän" liian suuria. 

Juoksuaikana, ja muulloinkin, kotiin tulee kaikenlaisia pieniä tahroja. 

BobMartinin tahranpoistoaine ja desinfiointispray ovat aivan 

mahtavan hyviä tuotteita. Käytän niitä muihinkin kuin vain Fannin 

tekemiin sotkuihin. Ne ovat turvallisia ja myrkyttömiä. 

Käy katsomassa alla olevista linkeistä:

NARTUNSUOJAT

PUHDISTUSAINEET

Ihanaa huhtikuuta kaikille - rotuun katsomatta!

Onnea, Fanni!

Koiranomistajan elämä ei aina ole pelkkää juhlaa. 

Oksennukset karvalankamatolla, järsitty kaukosäädin, 

tuhottu sohva tai unenpöpperössä pissalätäkköön astuminen  

eivät aiheuta suoranaisia ilonkiljahduksia.

Joskus on huoliakin. Koira sairastaa tai on karkuteillä.

Ja joskus ne ovat ihan muuten vain vähän rasittavia.

Onneksi koirat ovat kuitenkin ja useimmiten ihan jokapäiväinen ja 

arkipäiväinen ilomme. Ulkoileminen kauniina, kevättalvisena päivänä voi

olla ihan yhtä juhlaa. Mikään ei ole myöskään ihanampi herätys

kuin pieni, karhea kieli korvassa... No kutittaa kyllä!

Vaan joskus voi järjestää oikein kunnon juhlatkin!

Meillä pidettiin pienet juhlat silloin, kun Fanni tuli meille.

Viikkoa myöhemmin tulivat vierailulle kummitädit. Toinen

kummitäti toi tällaisen hienon kummilusikan joka on nyt

sokerilusikkana. Kaiverruksia ei sentään tähän laitettu.

Nyt kun Fanni täytti puoli vuotta, tuumasin, että olisi kiva

kutsua tyttökavereita kylään. Joitakin tapaa useammin, joitakin

harvemmin ja koiran puolivuotispäivä sopi mielestäni vallan 

mainiosti hyväksi syyksi kutsua neitokaiset koolle.

"Siis meinaatko sä todella lähteä Lahteen asti jonkun koiran

syntymäpäiville???" Jotkut ei vaan ymmärrä.

Kattaukseen oli valittu sopivan tyttömäiset sävyt.

Tarjolla oli kanasalaattia, kuohujuomaa ja 

puolukkarahkahyydykekakkua. Fanni joutui tyytymään

melko tavanomaiseen ateriaansa, mutta lahjapaketeista löytyi

timanttien lisäksi myös herkkuja, joita Fanni sai Oton 

kanssa nautiskella illan mittaan.

Kaikkea ihanaa! Herkkuja, helmiä ja timantteja ja tietysti

kosmetiikkaa nuorelle neidolle...

Otto vietti 6-vuotispäiväänsä muutamaa päivää myöhemmin

ja koska se oli meillä edelleen talvilomalaisena, tehtiin 

Otollekin upea kakku:

Ota sydämen muotoinen piparkakkumuotti ja aseta

se lautaselle. Painele pohjalle yrjölänpuuroa tai esim.

riisiä ja vihanneksia. Laita päälle jauhelihaa, tasoittele

ja poista sydänmuotti. Koristele koiran tai

omien mieltymystesi mukaan!

Kevättalviset auringonsäteet leikkelin juustonkannikasta.

Kaapissa sattui olemaan raejuustoa, sitä ripottelin sydämen 

ympärille. Koska ruoka näyttää aina paremmalta, jos mukana 

on hieman vihreää, leikkelin tuorekurkkua pieniksi kuutioiksi. 

Kirjassa "Gourmeeta, perkele" kerrotaan

kaava, jolla jokaisesta annoksesta saadaan gourmet annos.

Kaavaan kuuluu se, että annoksessa on erilaisia tekstuureita,

mm. rapeutta. Sitä saatiim tähän pentunappuloilla.

Valmistusaika 10 min

Syöntiaika 20 s

Fannilla oli nimipäivätkin tässä hiljattain. Nyt ei sen kummempia

pirskeitä järjestetty, onnittelut ja muutama herkkukeksi riittivät.

Ehkä ensi vuonna...

Aivan tyhmä talvirieha

Hollolassa oli joku ihmeen talvirieha minne kauhealla

tohinalla lähdettiin. Varmaan parhaansa yrittivät, mutta

näin koiran näkökulmasta ei kovin hääppönen tapahtuma.

Shettiksiä oli kolmin kappalein mutta arvatkaa vaan,

päästinkö Oton kanssa ratsaille... No ei tod.

Ihmiset valittivat että ei ole oikein kunnolla makkarat

vielä paistuneet. Niitä sitten odoteltiin. En ymmärrä

noiden makkaroiden päälle... En ole ikinä maistanut

enkä tule kuulemma ikinä maistamaankaan. Ihan hyvä,

pysyy linjat kunnossa. Otto sai pienen palan kun 

luulivat etten huomaa...

Oli arvontaa ja moottorikelkkailua ja kaikkea muuta

epäkiinnostavaa. Aikani kuluksi vähän räksytin, mutta

ei siitäkään kovin pitkään viihdykkeeksi ollut.

Onneksi lähdettiin Messilään! Vaikka ei saatu vapaana

juoksennella, päästiin napakelkkaan. Se on semmoinen

missä mies huutaa: "en jaksa, en jaksa!" ja nainen kiljuu

"Iiiiik, ei niin kovaa!" Tää oli hyvä.

Ottokin pääsi! Sama kiljuminen jatkui.

Tuolla taustalla häämöttää Enonsaari. Säikähdettiin

Oton kanssa että sinne asti pitää kävellä. Matkaa olisi

ollut sellaiset 2 km, mikä kuitenkin koiran kilometreissä

on n. 7,5 km. Nopeasti ynnäten olisimme Oton kanssa

juoksennelleet tuollaiset 15 km tällä reissulla, mutta 

onneksi porukka hyytyi, ja käännyttiin takaisin 

rantaan puolessa välissä. Tämä matematiikka perustuu

siksakin juoksemiseen, jota tekniikkaa suosittelen

lämpimästi myös teille ihmisille...

Otto se jaksaa noiden lumipallojen kanssa puljata.

Autolla päästiin kotiin ja siellä sitten nukuttiin -

ihan melkein seuraavaan aamuun asti.